Pyhä Henki ei ole mikään tavaramerkki, vaan villi ja elävä. Kuva: Thinkstock

Taivaan tähden: Puhallus

Pyhä Henki on hurlumhei ja kevääseen heräävä oksa, joka ei suostu työntämään yhtä lehteä vaan versoo sata.

• 02.05.2016 12:50
• Kaisa Raittila

Pyhästä Hengestä on tullut kristityille ongelma. Ottaessaan sen vastaan kristityt ovat alkaneet mestaroida sillä. Henkien haistelusta on tullut vallankäytön väline.

Monissa yhteisöissä Pyhän Hengen saaminen näkyy päältä. Se panee ihmiset käyttäytymään niin kuin juuri siinä yhteisössä on Hengen saamisen merkiksi sovittu. Kielillä puhujien seurakunnassa Henki saa puhumaan kielillä. Nauruherätyksessä Hengen koskettama ei pysty pidättelemään nauruaan. Kaatajasaarnaajat saavat kaikki Hengen koskettamat kaatumaan. Miten kekseliästä, Pyhä Henki!

Joissakin yhteisöissä myös elämäntapavalinnat antavat toisille oikeuden määrittää, onko ihminen oikean vai väärän Hengen vallassa. Joskus eron näkee korvarenkaasta ja kynsilakasta, joskus siitä, miten vapaamielisesti ihminen antaa toisten olla sellaisia kuin ovat.

Jesajan kirjan mukaan Pyhä Henki on ihan toista maata. Hän ei ole tavaramerkki eikä kontrolloija. Vaikka hän on järjestyksen Jumalan henki, juuri hän on se hurlumhei, jonka takia Jumalan on pidettävä välillä jöötä.

Pyhä Henki on nimittäin vesi. Vesi syö reitin jopa kallioon. Pyhä Henki on paju. Paju kasvaa missä sattuu, ja niin, että kohisee. Pyhä Henki on kevääseen heräävä oksa. Se ei suostu työntämään yhtä lehteä vaan versoo sata.

Kaikkialla, missä on elämää, on Henkeä. Mutta Henki ei alistu paikalleen sen vertaa, että ehtisin mitata sen pitoisuuden. Se on jo puhaltanut eteenpäin, kun yritän vangita sen suurennuslasini alle.