Onko hetki aikaa? HelsinkiMission feissari Ida Kemi hankki viime kesänä lahjoittajia Helsingin keskustassa. Kuva: Aleksi Harmokivi

Taivaan tähden: Pyytämisen siunaus

Helsinkiläiset ovat anteliaita, kunhan heiltä pyytää apua.

• 21.04.2016 14:10
• Olli Valtonen

Meitä HelsinkiMissiossa on siunattu tuhansilla lahjoittajilla ja vapaaehtoisilla. Kun kysymme heiltä, mikä sai teidät mukaan juuri meidän toimintaamme, vastaus on lähes poikkeuksetta yksi ja sama: te pyysitte.

Näin se menee. Hyvyys ei ole kadonnut Helsingistä. Ihmiset ovat anteliaita ja valmiita tukemaan taloudellisesti tai antamaan ajastaan. He tekevät sen mielellään.

Jostakin syystä siihen tarvitaan kuitenkin pyyntö.

En tiedä miksi näin on. Mutta pyytäminen on vähän vaadittu, ja olen työssäni alkanut rakastaa pyytämistä, vaikka sen tuntui alussa vähän nololta. Miksi? Siksi, että se vaati nöyryyttä; sen tunnustamista, että ei pärjää ilman toisen apua.

Enää en häpeile, sillä luottamukseni on alkanut kasvaa työssäni ammattipyytäjänä. Pyyntöihin vastataan.

Näin se menee Raamatunkin mukaan. Jeesus sanoo, että meidän pitää pyytää Isältä, Jumalalta. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.

Jumalalta pyytäminen voi tuntua nopeasti ajatellen oudolta, sillä ymmärrämme Hänen tietävän tarpeemme jo ennen rukouksiammekin. Mutta rukouksen pointti ei olekaan informaatiossa. Pointti on luottamuksessa. Ei Jumala tarvitse rukouksiani vaan minä.

Jumalan puoleen kääntyessäni tunnustan luottavani Häneen kuin lapsi isäänsä. Kun rukouksiini vastataan, tiedän, keneltä lahja on saatu. Ja iloni on täydellinen.