Rakkaus murtaa portin ja vie mennessään. Kuva: Thinkstock
Taivaan tähden: Rakastamo
Älä puhu Jumalasta. Ole niin kuin hän.
Profeetta Miikalla on yksinkertainen elämänohje: osoita rakkautta ja hyvyyttä. Hän jättää mainitsematta, että sitä helpommin kumpikin käy, mitä kauempana rakastettu on. Kaikkein helpointa on rakastaa kuollutta. Kuudentoista vuoden jälkeen minulla on isän kanssa niin hyvät välit, että ikävästä itkettää.
Älä puhu rakkaudesta, profeetta Miika tarkoittaa. Rakasta.
Hän tarkoittaa myös: Älä puhu Jumalasta. Ole niin kuin hän.
Jumalaa ei ole, sanoo ateisti. Hänelle on tärkeää sanoutua irti sadusta. Miten sääli, jos hän samalla sanoutuu irti rakkauden taikapiiristä, josta säteilisi valoa juuri siihen, mikä on varjossa ja yksinäistä.
Mutta rakkaus, se tulvii yli äyräitten. Missä sitä on, siellä sitä tulee koko ajan lisää.
Anna minulle voimaa rakastaa, rukoilee puolestaan kristitty. Hän ajattelee, että rakkaus on metritavaraa, jota annostellaan kulloisenkin tarpeen mukaan. Häntä arveluttaa antautua sille ja sanoa: tule, astu minuun. Hän haluaa ohjailla rakkauttaan ja ottaa sitä vain sellaisen palan, joka ei tunnu liioitellulta. Yhtä tarkasti hän haluaa annostella rakkautta toisille.
Mutta rakkaus, se tulvii yli äyräitten. Missä sitä on, siellä sitä tulee koko ajan lisää.
Rakkaus ei ole vain armeliaisuutta eikä se ole uhrautumista. Rakkaus on molemminpuolista vastuuta hyvän voittamisesta. Se ei ole tunne vaan asenne. Olen osa sen virtaa. Se vie minut mennessään.
Tosi rakkaus odottaa padon takana ja haluaa murtaa portin. Kun rakastan, en leiju harmittomuuden pehmeässä pilvessä. Olen kantava rakenne paremmassa maailmassa.
14. sunnuntai helluntaista
Väri: vihreä
Valo: kaksi kynttilää
Teksti: Ps. 112:5–9; Miika 6:6–8; 1. Joh. 4:7–12; Luuk. 10:25–37.
Jaa tämä artikkeli: