Mooses astui pyhälle maalle ilman kenkien suojaa. Kuva: Thinkstock

Taivaan tähden: Riisu kengät

Jumala opettaa Raamatussa lähestymään itseään paljaana.

• 29.06.2016 10:40
• Kaisa Raittila

Yhtenä tavallisena mutta sittemmin kirkon historiaan tärkeänä jääneenä päivänä Mooses kohtasi Jumalan. Jumala ei ollut suuri eikä pieni eikä häntä tarvinnut kuvailla opin tai uskonkäsityksen sanoin. Häntä saattoi katsella omin silmin, tulessa loimottavana autiomaan pensaana.

Jumala ei ollut mitään sellaista, mitä Mooses oli osannut kuvitella etukäteen. Sen tiedän siitä, että Jumalan piti esitellä itsensä. Palavien oksien keskeltä hän opetti Moosesta lähestymään itseään. Riisu kengät, Jumala sanoi. Maa, jolla Mooses seisoi, oli Jumalan läsnäolosta pyhä.

Kun Mooses autiomaan kuumuudessa riisui kenkänsä, altisti hän jalkapohjansa polttavalle hiekalle ja sen myrkyllisille eläville. Ilman kenkiä oli pakko pysähtyä ja suostua suojattomaksi.

Sitä mietin tänä yhtenä tavallisena kirkkaana kesäpäivänä inhimillisen omavaraisuuteni suojassa. Vastahakoisia lihaksia tottelematta avaan kämmeneni ylöspäin ja kohotan katseen. Opettelen olemaan vailla. Vedän henkeä sisään ja annan valon vallata keuhkot ilmavirran täydeltä.

Kristus, paista minussa. Valaise sisäinen kirkastusvuoreni, että kuulisin korvillasi hiljaisten signaalien sirinän ja näkisin silmilläsi erämaitteni yli. Katselisin merkitysten syvyyttä ja sinua toisessa ihmisessä yksinäisenä, sairaana, petettynä, masentuneena ja väsyneenä.

En ulkoistaisi lohdutusta. Olisin väyläsi sille. En rukoilisi valoa. Valaisisin.