Helikopterinäkökulma Helsinkiin. Kaukaa katsominen antaa laajemman perspektiivin. Kuva: Pihla Tiihonen

Taivaan tähden: Suurisieluisuudesta

Herran syntymä on lähellä.

• 11.12.2015 09:20
• Olli Valtonen

Adventin viimeinen sunnuntai on käsillä. Odotus tiivistyy. Kohta syntyy Vapahtaja. Herran tuleminen on aivan käsillä.

Yksi teksteistä on Paavalilta. Kirje on kirjoitettu vankilassa, lähestyvää teloitusta jo aavistellen.

Yllättävää ehkä, mutta viestin ydin on ilossa.

Vankilassa viruva kirjoittaa: "Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa!"

Iloitkaa! Siis miksi?

Koska Herra on lähellä.

Teksti jatkuu: "Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä. Älkää olko mistään huolissanne…"

Lempeytenne?

Kreikankielinen sana tässä on mahdoton käännettävä. Mutta lempeyden sijaan hyvä vaihtoehto on suurisieluisuus. "Tulkoon teidän suurisieluisuutenne kaikkien ihmisten tietoon."

Suurisieluisuus on edellytys iloitsemiselle. Sen vastakohta on pienisieluisuus, joka ei koskaan pääse avariin näköaloihin. Puuttuu helikopterinäkökulma, iso kuva.

Paavali iloitsi isosta kuvasta, vaikka oli vankilassa. "Älkää olko mistään huolissanne…"

Isossa kuvassa kaikki on lopulta hyvin, mutta pieni kuva on täynnä sen hetken huolta ja murhetta.

Paavali puhuu tässä rukouksesta. Sen kaikenkattavuudesta. Pyytämisestä. Kiittämisestä. Se avaa sielun isolle kuvalle.

"Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne…"

"Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa!"