Kuva: Thinkstock
Taivaan tähden: Talousmiehiä
Minulle suurin ongelma on se, että olen pihi itselleni. Mieluummin ansaitsen vaivalla kuin otan armosta.
Tämä hämmentää monia ensi sunnuntain kirkonkävijöitä: miksi ihmeessä Jeesus kehuu kertomuksensa epärehellistä taloudenhoitajaa?
Taloudenhoitaja on tuhlannut isännän omaisuutta ja ottanut paljon velkaa. Kun isäntä saa kuulla siitä ja aikoo ajaa taloudenhoitajan tiehensä, taloudenhoitaja ehdottaa velkojille, että he pienentäisivät isännän velkaa ja ottaisivat hänet puuttuvan osan edestä töihin. Näin hän korvaisi aiheuttamansa menetyksen mutta varmistaisi siinä sivussa myös oman työllistymisensä.
Mitä on se hyvä, jota olen tuhlannut velkaantumiseen saakka, kun olen pitänyt isäntääni niin rikkaana, että kaikkeen on varaa?
Ajattelen armoa. Ajattelen luontoa. Ajattelen kirkkoa.
Kristillisyydessä marinoidun on vaikea tunnistaa luottamuksen rajalla empivän ulkopuolisuutta.
Ja nytkö minun pitäisi antaa tuhlaamani takaisin antautumalla niiden palvelukseen?
Piittaamaton ei näe asioiden arvoa. Hänen on helppo pitää yhteiskunnalta, perheeltä tai kirkolta saamaansa itsestäänselvyytenä. Kristillisyydessä marinoidun on vaikea tunnistaa luottamuksen rajalla empivän ulkopuolisuutta. Sisäpiiriläisen kun on helppo tehdä ulkopuolisuudestaankin hyve.
Minulle suurin ongelma on se, että olen pihi itselleni. Mieluummin ansaitsen vaivalla kuin otan armosta.
Tässä tarvitsen harjoitusta: Miten ottaa vastaan rajatonta hyvää. Miten nähdä rajaton hyvä toisessa ihmisessä. Miten ymmärtää, että paras, mitä voin saada, on hänessä.
Älä unohda laupeutta, sanoo sunnuntain sananlasku.
10. sunnuntai helluntaista
Väri: vihreä
Valo: kaksi kynttilää
Teksti: Ps. 119:129–136; Sananl. 3:3–8 tai 2. Aik. 1:7–12; 1. Piet. 4:7–11; Luuk. 16:1–9.
Jaa tämä artikkeli: