Brändinä valo. Jeesus jätti kirkkautensa levitettäväksi.
Taivaan tähden: Valtakunnan brändi
Meillä on Italiasta hankittu pikkuriikkinen Jeesus-vauva. Se on fosforia ja kiiluu lasten ihastukseksi jännästi joulun seimessä pimeässä.
Kristuksen kirkkaus on sana, joka löytyy päivän evankeliumista – ja seimen fosforijeesusta syvällisemmin.
Teksti on katkelma Jeesuksen viimeistä puhetta opetuslapsille. Puhe päättyy rukoukseen, sellaiseen jolla ei ole vertaa koko Uudessa testamentissa.
Jeesus sanoo, että Jumala uskoi kirkkautensa hänelle. Mutta kohta Jeesus lähtisi tästä maailmasta. Olisi aika luovuttaa kirkkaus eteenpäin: opetuslapsille ja heidän seuraajilleen. Nyt siis sinulle ja minulle.
Mitä se kirkkaus oikeasti tarkoittaa, kun emme usko fosforijeesuksiin?
Jeesuksen käyttämä kreikankielinen sana on doxa, jolle meidän aikanamme on kirkkauden sijaan ihan oma sanansa: brändi, eli maine tai tunnettuus.
Ketju kulkee näin: ensin Jumala uskoi maineensa eli brändinsä Jeesuksen käsiin. Hän luovutti sen tässä rukouksessa opetuslapsilleen. Ja nyt se on meidän käsissämme.
Mikä on Jumalan brändin ytimessä?
Yhteys ja rakkaus.
”Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”
Yhteys ja rakkaus.
Miten olemme tässä onnistuneet?
6. sunnuntai pääsiäisestä (Exaudi)
Pyhän Hengen odotus
Väri: Valkoinen
Valo: Neljä kynttilää
Tekstit: Ps.27:1-3, 7-9; Sak.14:7-9; Ef.1:16-23; Joh.17:18-23.
Jaa tämä artikkeli: