Huovutettu seimiasetelma. Jeesus lämmittää ja kutittaa kuin villa. Kuva: Pekko Vasantola

Taivaan tähden: Villakristus

"Tainnuttava tapahtumisen ruuhka hohtaa syvää merkitystä."

• 01.12.2016 08:10
• Kaisa Raittila

Kirkossa on tapana paastota, kun odotetaan. Pääsiäisen alla tuota pelkistämisen ja turhan riisumisen aikaa kutsutaan seitsemäksi vapaaksi viikoksi. Joulun alla paaston määre on pieni, adventin viikkoja kun kertyy vain neljä.

Kristillinen perinne on tehnyt paastosta puhdistautumisen rituaalin, hengellisen Konmarin. Se on inhimillistä. Kaikilla uskonnoilla tuntuu olevan sama ihmisen kunniantuntoa ruokkiva tavoite: päästä keskeneräisyydestä täydellisyyteen ja pukea saastaisen sijaan valkoinen vaate.

Omasta puvusta huolestunut paasto on itsekeskeinen paasto. Tahrattomuuden tavoittelun sijaan kristityn pitäisi ymmärtää kansanviisaus, jonka mukaan rapatessa roiskuu. Tien tekeminen Kuninkaalle ei ole sisäsiisti rukoustaistelu vaan mielen ja ruumiin verille raapiva urakka, jossa avataan vääryyden siteet ja päästetään sorretut vapaaksi.

Paasto ei ole karsimista eikä siivoamista vaan näön teroittamista. Maailma, jossa elän, on Jumalan maailma. Minun ei tarvitse puhdistaa sen paljoutta itsestäni vaan nähdä pyhä sen jokaisessa käänteessä. Turhiksi luulemani rönsyt ovat lahjaksi saatua elämää. Tainnuttava tapahtumisen ruuhka hohtaa syvää merkitystä.

Kristus ei ole askeesin pistävä piikki vaan seitsemän runsaudensarven ylivuotava täyteys. Hän on lohdullinen sumu ja terävä kirkkaus ja niin kutittava villa, että hänen lämmössäänkään en koskaan pääse hänestä harmittomasti rauhaan.