Kiitos, että oli kesä, ja kiitos, että se tulee taas uudestaan. Kuva: Pihla Tiihonen

Taivaan tähden: Voi kiitos!

Kalifornialainen psykologian professori Robert Emmons: "Kiittämättömyys kuihduttaa itseä, kun taas kiitollisuus avartaa."

• 22.08.2016 13:30
• Olli Valtonen

Yksi osa ihmislajin lahjakkuutta on kyvykkyys tuntea kiitollisuutta. Se on tunne, joka liittää meitä toisiimme.

Kiitollisuus vaatii ilmaisemista. Ihminen, joka ei kiitä saamastaan lahjasta tai kokemastaan hyvästä, on kiittämätön. Sellainen ei ole kiva kaveri.

Kalifornialainen psykologian professori Robert Emmons on tutkinut kiitollisuutta koko uransa ajan. Hän on todennut, että kiittämättömyys kuihduttaa itseä, kun taas kiitollisuus avartaa.

Ensinnäkin kiitollisuus merkitsee ihmiselämän hyvyyden tunnustamista. Toiseksi kiitollisuus on sen tiedostamista, että hyvyyden lähteet ovat ainakin osittain itsen ulkopuolella, hän sanoo.

Inhimillinen kiitollisuus pitää sisällään kaksi ominaisuutta, joita ei ole muilla nisäkkäillä.

Ensimmäinen on kyky hahmottaa aikaa. Että tämän hetken lisäksi on myös menneisyys ja tulevaisuus.

Kiitollisuus on suhdetta menneeseen. Kun arvioimme elämäämme, näemme ja muistelemme niitä hetkiä elämässämme, jotka ovat erityisiä kiitoksen aiheita.

Kiitollisuus avaa oven tulevaisuudelle ja toivolle. Se toimii tasan päinvastoin kuin katkeruus, kiitollisuuden vastakohta, joka vangitsee ihmisen menneisyyteen.

Toinen kyky on taito kiittää. Osasi koiramme Emmakin heiluttaa häntäänsä saatuaan makupalan. Mutta kun ihminen oppi 40 000 vuotta sitten puhumaan, se merkitsi mahdollisuutta kehittyä ja kasvaa kiitollisuuden harjoittamisessa.

Kiitollisuus vaatii ilmaisemista.