Olen viipyillyt järven rannassa ja katsonut veden pintaa, ulpukoita ja lumpeita. Luonto kertoo Luojastaan. Kuva: Jukka Granstrom

Taivasikkuna: Autiomaasta lepoon

Jumalaa ei voi valita kuin tavaraa kaupan hyllyltä.

• 05.08.2015 14:10
• Tuija Kuusinen

Miten voisi kuulla Jumalan äänen? Onko jokaisella oma jumalansa, jonka ääniä ja tahtoa voi tulkita miten vain haluaa? Entä jos vain kuvittelen tietäväni mitä Jumala haluaa.

Tänä kesänä on ollut niin kylmää, etten ole tohtinut mennä uimaan. Silti olen viipyillyt järven rannassa ja katsonut veden pintaa, ulpukoita ja lumpeita. Luonto kertoo Luojastaan.

Myös Raamatusta voimme lukea rakastavasta Jumalasta. Emme voi itse valita Jumalaamme kuin kaupan hyllyltä ja istuttaa häneen mieleisiämme ominaisuuksia.

Loppuun asti emme voi Jumalaa määritellä edes monitulkintaisen Raamatun perusteella. Mysteeri on ja pysyy. Joskus hiljaisuus tuntuu ainoalta hyvältä vaihtoehdolta olla Jumalan hoidossa.

Mitä sitten epäusko voisi olla, puhumattakaan paatumuksesta. Vaikeita sanoja ja käsitteitä!

Joskus elämän hyvän jatkumisen edellytyksenä saattaakin olla epäusko, mitä tulee moniin entisiin ajatuksiimme ja piintymyksiimme. Kun uskaltaa päästää irti totutusta, voikin löytää jotain uutta.

Epäusko estää perillepääsyn. Se estää näkemästä uusia polkuja ja onnellisia käänteitä. Ennen tienmutkaa ei voi nähdä eteenpäin.

Jumala ei tahdo meidän jäävän paikoillemme, kuihtuvan ja nälkiintyvän epäuskomme autiomaahan. Hän luo uutta ja johdattaa uuteen.

Kyllä Hän näkee sisimpämme uskon ja epäuskon. Paatumuksen ja kyvyttömyyden päästää irti monesta matkan tekoa hidastavasta ja kuormittavasta asiasta.

Jos me emme jaksakaan uskoa, uskoo Jumala puolestamme. Kun me olemme turtuneita ja paatuneita, matkalla uupuneita, on Jumala ihan siinä. Ottaa syliin väsyneen ja kantaa.

Kirjoittaja on Espoon tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen.

tuija.kuusinen@evl.fi

Lue lisää samasta aiheesta: Taivasikkuna