Hän oli löytänyt rauhan ja onnen. Kuva: Rodeo/Michal Bednarek
Taivasikkuna: Hän lähti kohti uutta
Uusi oli kaikin tavoin parempaa kuin vanha oli ollut.
Se oli sinä päivänä, jolloin hän oli ystävänsä kanssa syömässä. Sinänsä siinä ei ollut mitään erityistä. Olivathan he olleet usein aiemminkin yhdessä ulkona. Nykyisin tavattiin tosin entistä harvemmin, sillä kummallakin oli paljon tekemistä.
Työn ja kaiken muun yhdistäminen oli heidänkin elämässään haastavaa. Tänään hän oli kuitenkin saanut järjestettyä itselleen ja ystävälleen aikaa. He istuivat pienessä paikassa, jossa eivät olleet ennen käyneet.
Kun kuulumiset oli vaihdettu ja tunnelma oli kodikkaan välitön, hän kertoi sen ystävälleen. Ystävä ei ymmärtänyt ollenkaan, sillä hän ei ollut osannut varautua tähän.
Ystävä ei tiennyt, mitä ajatella. Puhumattakaan siitä, että hän olisi tiennyt, mitä sanoa. Ystävä vain änkytti kysymyksiään ajasta ja paikasta. Mutta ei oikein saanut kumpaankaan tarkkaa vastausta.
He erosivat hämmentyneissä tunnelmissa. Hän ja ystävä olivat oikeastaan ensimmäistä kertaa tutustumisensa jälkeen lähdössä eri suuntiin. Se oli vaikea asia molemmille.
Jonkin ajan kuluttua ystävä sai viestin. Se oli häneltä. Hän kertoi siitä, mitä nyt oli. Se oli niin kaunis, valoisa ja iloinen viesti, että ystävä tunsi olevansa ihan kuin mukana siinä kaikessa. Uusi oli kaikin tavoin parempaa kuin vanha oli ollut.
Hän oli löytänyt rauhan ja onnen. Ystävä ymmärsi syyn tähän uuteen hyvään oloon. Olihan hänellä ollut vanhassa monia hankaluuksia ja tuskaakin. Mutta kuulosti siltä, että uusi hyvä korvasi kaiken menneen moninkertaisesti. Viesti sisälsi ystävälle myös kutsun tulla hänen luokseen.
Mutta ei vielä. Vasta sitten, kun oli sopiva aika.
Kirjoittaja on Olarin seurakunnan seurakuntapastori.
Murheesta iloon
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?”
”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”
Evankeliumi Johanneksen mukaan 16: 16–23
Jaa tämä artikkeli: