Kristittyinä meitä kutsutaan hengelliseen valvomiseen – heräämään unesta ja välinpitämättömyydestä, tiedostamaan että aikamme täällä on rajallista. Kuva: Olli Seppälä

Taivasikkuna: Herää välinpitämättömyydestä

Viisas sydän punnitsee mikä on tärkeää tässä ja nyt.

• 06.11.2015 15:50
• Irene Erkko-Piri

Valvokaa! Arjessa kuulemme harvoin kehotusta valvomaan. Lapsille valvominen on eräänlainen palkinto – saa valvoa pidempään ja tehdä mukavia asioita, katsoa vaikka TV:tä myöhään.

Aikuisille valvominen puolestaan on usein haaste. Pitää valvoa. Ehkä lapsi on sairas, nuori ei ole tullut kotiin tai vuorotyössä on pysyttävä valveilla. Joskus valvotaan juhlien vuoksi – siitä ei aina jää hyvä mieli.

Mitä valvominen kirkossa tarkoittaa? Miksi valvomisen teemalle on omistettu kokonainen sunnuntai? Kristittyinä meitä kutsutaan hengelliseen valvomiseen – heräämään unesta ja välinpitämättömyydestä, tiedostamaan että aikamme täällä on rajallista.

Psalmissa 90 sanotaan: "Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois." Tämä psalmi on myös yksi hautajaisissa luettava tekstivaihtoehto. Se muistuttaa meitä jäljelle jääviä: "Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen."

Viisas sydän punnitsee mikä on tärkeää tässä ja nyt. Miten käytän aikani? Kohtaanko ihmisiä aidosti vai elänkö keinotekoisessa virtuaalimaailmassa tai materian vankina? Olenko valmis lähtemään tästä maailmasta kun sen aika tulee?

Hengelliseen valvomiseen kuuluu myös odotus Kristuksen tulemisesta. Sunnuntaisin ehtoollisrukouksessa sanomme: "Me odotamme hänen tulemistaan kunniassa." Miltä oma elämäni näyttäisi jos siitä tehtäisiin tänään tilinpäätös? Mielessäni soi Jaakko Löytyn Aamulaulun kertosäe:

Tämä pieni ihminen kiittää. Tähän aamuun nousta sain.

Vielä tänään armoa riittää, siksi veisaan kiitostain.
 

Kirjoittaja on diakoniapastori Espoonlahden seurakunnassa.