Taivasikkuna: Jakaminen tuo yhteyden
Tavaranpaljouden keskelläkin mieluummin keräämme kuin jaamme.
Kiirastorstaina muistamme ensimmäistä ehtoollista. Jeesus mursi leipää opetuslastensa kanssa ja kehotti heitä päivän evankeliumitekstissä tekemään samoin: Hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni”.
Apostolien teoissa kerrotaan, että nuori seurakunta noudatti Jeesuksen esimerkkiä. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.
Apostolien teoissa kuvatussa seurakunnassa tärkeitä arvoja olivat yhteisöllisyys ja jakaminen. Kristuksen seuraajien elämä näytti kutsuvalta sekä houkuttelevalta ja uusia ihmisiä liittyi heidän joukkoonsa.
Nykyaikaisessa tavaran paljoudessa sorrumme helposti siihen, että keräämme omaisuutta sen sijaan, että jakaisimme sitä. Rakennamme muureja erottamaan omaisuutemme.
Hyväntekeväisyysjärjestö Emmauksen perustaja Abbé Pierre on sanonut: ”Minulla on vain yksi sanoma, yksi huuto: Jakakaa! Antakaa! Ojentakaa kätenne toisillenne! Pitäkää aina oman maailmanne ikkunat auki, jotta kuulisitte ulkoa tulevat avunhuudot.”
Lapsuudessani huusin usein pihalta äitiä ikkunaan. Tuntui hyvältä kun äiti tuli askareittensa keskeltä minua varten. En ollut yksin. Avoin ikkuna oli mahdollisuus yhteyteen.
Onko minun ikkunani maailmaan vielä auki? Kuulenko omien arjen kiireitteni keskellä toisten avunhuudot? Entä kuuleeko joku vielä minunkin avunhuutoni? Avoimesta ikkunasta välittyy myös suloisen leivän tuoksu. Polvistun ehtoollispöytään: Kristuksen ruumis, minunkin puolestani annettu.
Kirjoittaja on diakoniapastori Espoonlahden seurakunnassa.
Uskovat mursivat yhdessä leipää
Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.
Apostolien teot 2:42
Jaa tämä artikkeli: