Rauha ja rohkeus varustavat meidät arjen koitoksiin vuoden varrelle. Kuva: Rodeo/Andrea Piacpuadio

Taivasikkuna: Jeesus jätti meille rauhan

Jos kosketan, en halua kiusata.

• 06.05.2016 13:00
• Irene Erkko-Piri

Messussa pappi toivottaa rauhaa: Herran rauha olkoon teidän kanssanne. Se muistuttaa Jeesuksen rauhantoivotusta helluntain evankeliumitekstissä: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.”

Messussa yksi mahdollisuus on jatkaa vielä toivottamalla rauhaa toinen toisilleen seurakuntalaisten keskuudessa esimerkiksi kättelemällä. Monta kertaa olen törmännyt siihen, että ihmiset eivät pidä tästä tavasta. He haluavat olla omissa oloissaan kirkossa sen sijaan, että ottaisivat sanallista tai fyysistä kontaktia toisiin.

Jonkin aikaa sitten näin TV:ssä tanskalaisen koulun oppilaita, joiden opettaja käytti keskinäistä kosketusta erilaisissa leikeissä. Opettaja painotti koskettamisen ja kohtaamisen merkitystä. Hän kertoi, että tutkimuksen mukaan lapset kiusaavat vähemmän toisiaan, jos he koskettavat toisiaan.

Vierasta ja tuntematonta on helpompi syrjiä. Voisiko rauhan toivotus tai kätteleminen messussa luoda uudenlaista suvaitsevuuden näkökulmaa kristittyjen keskuuteen? Olisiko helpompaa hyväksyä vaikkapa erilainen seurakuntalainen – sellainen, jonka kanssa muuten ei tulisi kohdatuksi? Voisiko hetki kertoa minulle, että minut nähdään ja hyväksytään kirkossa?

Jeesuksen jättämä rauha vakuuttaa, että emme ole yksin. Jeesus sanoo vielä: ”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”

Helluntaina Jeesus antaa seuraajilleen Pyhän Hengen lahjan. Se on lahja, joka luo ykseyttä kristittyjen keskelle. Rauha ja rohkeus varustavat meidät arjen koitoksiin vuoden varrelle. Pääsiäisaika kirkossa päättyy, mutta sen valo kantaa meitä.

Kirjoittaja on diakoniapastori Espoonlahden seurakunnassa.