Mindfulness vie minut tunnelmassaan hartauden ääreen. Kuva: Thomas Northcut
Taivasikkuna: Jumalan mindfulnessia
Kun hartaudessa malttaa viettää hetken, sen rauha tarttuu.
Cd napsahtaa päälle. Rauhallinen miesääni täyttää huoneen. Se kehottaa pysähtymään tähän hetkeen. Kuulostelemaan hengitystä. Tuntemaan, miltä kehossa tuntuu nyt.
Arvostelematta ja lempeästi se kehottaa hyväksymään kaiken, mitä hetkessä tulee mieleen. Panemaan merkille asiat, mutta ei takertumaan niihin.
Bing. Kello soi cd:llä. Olen tehnyt elämäni ensimmäisen mindfulness-treenin, tietoisen hyväksyvän läsnäolon harjoituksen.
Hiljentyminen, rauhoittuminen ja downshiftaus on ollut jo pitkään muotia vastapainona tälle hektiselle ajalle, jossa ollaan koko ajan jossain, mutta ei ikinä oikein kunnolla missään.
Maallinen mindfulness vie minut tunnelmassaan hartauden ääreen. Rippikoulun patjameren keskelle. Työyhteisön hartauteen. Kesäjuhlien hengelliseen puheeseen.
Näiden keitaiden luo en osaa aina arjessa hakeutua. Kun hartaudessa malttaa viettää hetken, sen rauha tarttuu.
Mindfulnessissa pyrin tietoisesti hyväksymään tämän hetken ja oman itseni mitään muuttamatta.
Hartaudessa Jumala kohtaa minut tietoisesti hyväksyen, mihinkään pakottamatta. Hartaus on kuin rauhoittava syli tai hyväksyvä hali. Se on Jumalan hyväksyvää tietoista läsnäoloa.
Hartaudessa toisen ihmisen sanoja kuunnellessa ja Jumalan eteen hiljentyessä on Jumala erityisellä tavalla läsnä.
”Minä annan teille levon”, lupaa päivän evankeliumi. ”Herra antakoon teille rauhan” päättyy jokainen messu. Kuin cd:n hartaudessa minä napsautan Jumalan äänen päälle.
Kirjoittaja on Leppävaaran seurakunnan tiedottaja ja pastori.
Minä annan teille levon
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”
Evankeliumi Matteuksen mukaan 11:28–30
Jaa tämä artikkeli: