null Taivasikkuna: Me uskolliset ja irralliset

Enemmän kuin rakkauden yhteisö kirkko on rakkauden puutteesta kärsivien huoltoasema. Kuva: Rodeo/Anna-Mari West

Enemmän kuin rakkauden yhteisö kirkko on rakkauden puutteesta kärsivien huoltoasema. Kuva: Rodeo/Anna-Mari West

Taivasikkuna: Me uskolliset ja irralliset

Pyhien yhteisö on aina myös tavisten yhteisö.

Mitä se kirkon väki siellä pyhätöissään oikein puuhastelee?

Lastenohjaaja leikkii ja laulaa kerholaistensa kanssa, perhetyöntekijä juttelee vanhempien ja lapsettomien kanssa, nuorisotyönohjaaja järjestää ohjelmaa nuorilleen, diakoni auttaa avuntarvitsijaa, kanttori ohjaa kuorojaan, pappi palvelee koolle saapuneita seurakuntalaisiaan ja kullan arvoiset vapaaehtoiset vetävät omia ryhmiään.
 

Samalla he kaikki tietysti toivovat, että Pyhä Henki olisi siinä sivussa ihmisten uskoa vahvistamassa ja Jumalan rakkautta välittämässä. Onhan se juuri seurakuntayhteyden pointti.

Yhteydestä osaton – tai sen kadottanut – voi ajatella, että siellä ne hurskaat taputtelevat toisiaan selkään, ei minulla ole paikkaa uskovaisten ja pyhimysten joukossa. Joskus tämä ajatus vastaa todellisuutta ja silloin on myös Pyhä Henki ajettu piiristä ulos. Yleensä tilaa kuitenkin riittää ja paikkoja kaikille on.
 

Kirkon työntekijää piinaa jatkuvasti kysymys, kuinka kirkosta irralliseksi itsensä kokeva voisi pitää pyhäinyhteyttä merkityksellisenä?

Meidän kaikkien, uskollisten ja irrallisten, olisi tärkeää muistaa, että pyhien yhteisö on aina myös tavisten yhteisö. Kirkko on enemmän syntisten sairaala kuin hyvien ihmisten kerho. Enemmän kuin rakkauden yhteisö se on rakkauden puutteesta kärsivien huoltoasema. Pyhän Hengen johdatusta eivät kaipaa niinkään perille päässeet vaan suuntaa kysyvät ja matkantekoon voimaa etsivät vaeltajat.

Eikä kukaan meistä voi koskaan olla niin kadoksissa, etteikö Jumala olisi meitä jo löytänyt. Hän tietää mikä on meille parasta, olimmepa sitten sekaisin elämän suunnasta tai oikeassaolemisestamme.

Kirjoittaja on Espoon tuomiokirkkoseurakunnan työntekijä.

 

Taivaassa iloitaan kääntyneestä

"Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa."

Evankeliumi Luukkaan mukaan 15:4–7.

Jaa tämä artikkeli: