Odotamme seimen lasta. Hän on kuningas, mutta tulee sinne missä häntä vähiten odotetaan. Kuva: Rodeo/Tero Sivula

Taivasikkuna: Odotamme seimen lasta

Adventti on monille myös koettelemusten aikaa.

• 17.11.2016 18:20
• Irene Erkko-Piri

Adventin alussa kiitän siitä, että sinä Jumala et rajoita itseäsi meidän ihmisten mittaan, toivomuksiin tai ajatuksiin. Astut esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan ja armahdat kenet tahdot. Iloitsen siitä, että et ole vain niiden oma, jotka tuntevat sinut parhaiten, vaan ilmestyt sinua herjanneellekin ja erityisesti silloin kun elämä koettelee.

Adventin aika kutsuu meitä etsimään seimen lasta – rakastamaan häntä, jota emme ole koskaan nähneet; uskomaan häneen, josta olemme kuulleet jouluevankeliumissa ja jonka kuva hukkuu kaupallisen jouluhälinän vilskeeseen.

Adventin aika on kääntymyksen aikaa. Mieleen tulee joululaulun sanat: "Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen."

Jos annan lapsenkaltaisella luottamuksella Jeesus-lapsen syntyä mieleeni tänäkin vuonna, voin ehkä päästä Pietarin kirjeen tunnelmaan sanoin kuvaamattomasta riemusta. Voin nähdä sydämeni avulla näkymättömän ja rakastaa sitä, jota ilman uskoa en pystyisi rakastamaan.

Tämä aika vuodesta on monelle myös koettelemusten aikaa: Ensimmäisen joulun odotusta ilman rakasta ihmistä. Lapsiperheen joulun suunnittelua taloudellisen eriarvoisuuden paineessa. Perheen sisäisten riitojen kärjistymistä erilaisten odotusten ja toiveiden viidakossa. Lapsuuden uskon kadotuksen tiedostamista.

Kaiken tämän keskelle odotamme seimen lasta. Hän on kuningas, mutta tulee sinne missä häntä vähiten odotetaan. Hän kulkee äitinsä kohdussa vaivalloisen matkan kauas pois turvallisesta kodistaan. Tälle matkalle meidätkin kutsutaan mukaan – johonkin uuteen ja tuntemattomaan.