Olisihan se hyvä, että juttelisimme Jeesukselle. Voisimme käydä päivän tapahtumia läpi yhdessä hänen kanssaan, kiittää iloista ja jättää surut hänen syliinsä. Kuva: Rodeo/Barbro Wickström
Taivasikkuna: Opeta meitä puhumaan
En kehtaa olla monisanainen lasten ja Jeesuksen kuullen.
”Siunaa, Jeesus, perheemme, ole aina luonamme.” Sellainen on perheemme iltarukous. Sellainen se on ollut ainakin viisitoista vuotta: lapsille turvallinen ja hyvä rutiini, päivän päätös ja rauhallisen yön aloitus.
Pitäisikö kuitenkin pyytää enemmän? ”Pyytäkää, niin te saatte”, Jeesus sanoi.
Voisimme muistaa vähän muitakin ihmisiä. Toiset niin tekevät, miksi emme mekin?
Syy on tietysti minussa. En kehtaa. En kehtaa olla monisanainen lasten ja Jeesuksen kuullen. Lapsille kun tuntuu tuo tuttu ja turvallinen rukous hyvin riittävän ja Jeesus tietää kaiken muutenkin. Sitä paitsi Isä meidän -rukousta opettaessaan hän sanoi, ettei pidä hokea tyhjiä.
Lasteni isänä janoan kuitenkin koko ajan entistä enemmän niitä hetkiä, jolloin he puhuvat minulle, kertovat minulle omista tärkeistä asioistaan. Haluan olla läsnä heidän elämässään, antamassa tukea ja kulkemassa rinnalla.
Haluaako sitä samaa myös taivaallinen Isämme? Eikös hän antanut meille Jeesuksen ja lähettänyt meille Henkensä juuri siksi, koska hän haluaa olla läsnä meidän elämässämme, tukena ja turvana sen iloissa ja suruissa, nyt ja aina?
Toki me ihmiset tarvitsemme rukouksiamme vielä paljon enemmän kuin kaikkivaltias Jumalamme. Rukoileminen, sydämen puhe Jumalan kanssa, on kuin hengitystä, jota ilman uskomme tukehtuu. Ilman puhetta tukehtuvat myös ihmissuhteemme.
Rukoillaan siis: ”Hyvä Jumala, opeta meitä puhumaan sinulle ja toisillemme. Kiitos, että olet aina luonamme. Aamen.”
Kirjoittaja on perheenisä ja pappi Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa.
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.
Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.”
Jaa tämä artikkeli: