Paastoperinteeseen kuuluu myös hädänalaisten lähimmäisten auttaminen. Kuva: Stefan Bremer

Taivasikkuna: Paastonajan aarteita

Ristiä ei olisi ilman Jeesuksen rakkautta

• 08.02.2016 16:10
• Irene Erkko-Piri

"Missä on aarteesi, siellä on sydämesi”. Katson Yhteisvastuun logoa, jossa punaisen sydämen sisällä on risti. Paastonaika on ristintien aikaa. Jeesus otti ristin kantaakseen ja kutsuu meitä samaan. Ristiä ympäröivä sydän antaa uuden perspektiivin – rakkauden näkökulman.

Ristiä ei olisi ilman Jeesuksen rakkautta Isää ja meitä kohtaan. Risti ja sydän yhdessä osoittavat meille tien aarteiden luokse.

Paaston ensimmäisen päivän, tuhkakeskiviikon, evankeliumiteksti kutsuu meitä taivaalliseen aarteenmetsästykseen. ”Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen.” Kristillisen paaston aikana etsimme aarteita, jotka usein unohtuvat arjen kiireessä – suurempaa yhteyttä Jumalaan ja lähimmäisiimme.

Todellinen aarre ei olekaan lottovoitto tai aarrearkku täynnä kallisarvoisia esineitä vaan aarre, joka talletetaan taivaaseen, ”missä koi eikä ruoste tee tuhojaan.”

Paastonajan aarteenmetsästyksessä aarteet löytyvät luopumalla ja yksinkertaistamalla elämää. Kasvamme ihmisinä kun kieltäydymme jostakin ja etsimme aktiivisesti Jumalaa.

Paastoperinteeseen kuuluu myös hädänalaisten lähimmäisten auttaminen. Yhteisvastuukeräys antaa meille mahdollisuuden siihen. Samalla se näkyvällä tavalla muistuttaa muitakin kuin kirkon jäseniä siitä, että maailmassa on ihmisiä joiden kärsimys on todellista ja rankkaa.

Yhteisvastuusydän muistuttaa minua siitä, että usko ilman rakkautta on tyhjää. Missä on sydämeni, siellä on aarteeni.

Ken on tässä lähimmäinen ensimmäinen, ehtii toisen vierelle? / Ken nyt tarttuu arkaan käteen, hymyn säteen antaa nousta kasvoille? / Omin luvin ottamani, tuhlaamani köyhän veljen osuus on. / Ahnehtien ylen määrin toimin väärin. Siitä kannan tuomion. (Virsi 441:3, 5)

Kirjoittaja on diakoniapastori Espoonlahden seurakunnassa ja Yhteisvastuukeräys-päällikkö.