Pyhyyteni on näkymätöntä henkistä todellisuutta, joka kuitenkin antaa sisällön koko olemassaololleni tässä ja tulevassa elämässä. Kuva: Matti Karppinen
Taivasikkuna: Pyhä minussa
Olen sekä syntinen että pyhä.
Eräs viisas kouluttaja opetti minua ja muita uransa alkupuolella olevia pappeja tulkitsemaan ja ymmärtämään Raamattua paremmin. Puhuessaan kirjakokoelman kerroksellisuudesta ja sisäkkäisistä tasoista hän laittoi usein sormensa lomittain – ikään kuin olisi ristimässä kätensä.
Kristittyjen pyhässä kirjassa ovat lomittain ja toisiinsa kietoutuneina inhimillinen ja jumalallinen. Näin meille opetetaan myös uskomme päähenkilöstä, lihaksi tulleesta Jumalan sanasta Kristuksesta.
Mutta samaa ajatusta voin soveltaa myös itseeni, Jumalan kuvaan. Minussakin on lomittain henki ja liha, olen sekä syntinen että pyhä.
Pyhyyteni on tietenkin jotain, mitä en voi erottaa tarkasteltavaksi mikroskoopissa tai psykoanalyysissa. Se ei mahdu kapeakatseiseen materialistiseen maailmankuvaan, jossa ihmisyys ohenee lopulta sieluttomaksi, järjettömäksi ja jumalattomaksi kuoreksi. Pyhyyteni on näkymätöntä henkistä todellisuutta, joka kuitenkin antaa sisällön koko olemassaololleni tässä ja tulevassa elämässä.
Pyhäinpäivän iltana hautakynttilät valaisevat polkua näkymättömään. Hautausmaalla kulkiessani hyräilen mielessäni tuttua virttä: ”Liekkejä on monta, valo on yksi. Hän yhdistää meidät." Jeesus itse julisti autuaaksi – siis tosi onnelliseksi, pelastetuksi ja pyhäksi – kaikki Jumalan armoa kaipaavat kuulijansa.
Katselen lukemattomia kynttilöitä ja pimeässä heikosti erottuvia hautakiviä. Elävän tulen lepatus kylmää ja synkkää kiveä vasten tekee kivestäkin elävän. Pyhä minussa vetää henkeä.
Tutun haudan kohdalla pysähdyn, sytytän kynttilän ja ristin käteni.
Kirjoittaja on Espoon tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntapastori.
Kuka on autuas?
Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”
Evankeliumi Matteuksen mukaan 5:1–12.
Jaa tämä artikkeli: