Ei Jeesus köyhäilyä ihaile, mutta Raamatussa rahalla on suunta. Se ei ole vain oma itse, vaan lähimmäinen. Kuva: Matti Karppinen

Taivasikkuna: Raamatussa rahalla on suunta

Yltäkylläisyys on tehnyt luksuksesta arkitavaraa.

• 25.05.2015 18:00
• Laura Vähäsarja

Kun ajattelen tyytyväisyyttä, mieleen tulee rinnalle nukahtanut vauva. Pieni ihminen, joka on juuri saanut vatsansa täyteen ja silmäluomet ovat lupsahtaneet kiinni.

Kun Jumalasta puhutaan kaikkien tarpeiden täyttäjänä, en yhtään ihmettele, että häntä kuvataan nimenomaan ruokkijana.

Raamatussa kerrotaan, kuinka Jumala ruokkii ja vaatettaa meidät. ”Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.”

Tässä ajassa ei ole helppo olla tyytyväinen. Kun vauva itkee tyytymättömyyttään, on helppo päätellä, onko hän nälkäinen, kaipaako syliä tai vaatehuoltoa.

Mutta kun itse tai koko yltäkylläinen yhteiskunta ympärillä huutaa tyytymättömyyttään, mistä on kyse. Mikä on se tyytymättömyys, joka tuntuu meitä monia liikuttavan – kauppaan, salille, kurssille, ostoksille.

Kaiken tämän yltäkylläisyyden keskellä on vaikea hahmottaa, mitä todella tarvitsen. Se, mikä ennen oli luksusta, on nyt arkitavaraa.

Ihmiset ajattelevat taloudesta hyvin eri tavoin. Rahan käyttö on arkinen kiista perheissä ja yhteiskunnassa.

Tähän verrattuna Raamatun opetus rahasta on yksiselitteinen. ”Älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.”

Raamattu opettaa kohtuuteen ja tyytymään siihen, mitä todella tarvitsemme.

Ei Jeesus köyhäilyä ihaile, mutta Raamatussa rahalla on suunta. Se ei ole vain oma itse, vaan lähimmäinen.

Maallinen hyvä on lahja Jumalalta ja tarkoitettu yhteiseksi hyväksi. Vasta ruokitun vauvan kasvot: ei vain hän, vaan myös minä itse ruokkijana olin tyytyväinen. Antaessaan saa.

Kirjoittaja on pastori ja Leppävaaran seurakunnan tiedottaja.