Isänä tehtäväni on varjella tuota pientä liekkiä, lapseni elämän ja uskon valoa. Kuva: Jukka Granstrom
Taivasikkuna: Säteilyvaara!
"Onko mulla sydämet silmissä?" tyttö kysyy.
Kun lapseni kastettiin, pappi otti tulen hänen kastekynttiläänsä isosta pääsiäiskynttilästä ja siteerasi Jeesusta: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Sitten pappi antoi palavan kastekynttilän minulle.
Isänä tehtäväni on varjella tuota pientä liekkiä, lapseni elämän ja uskon valoa. Tehtävä on mahdoton suorittaa, mutta onneksi nyt kolmannen lapseni kohdalla olen viimein osannut olla liikaa suorittamatta.
Otan syliin ja suukotan. ”Oletpa sinä iso tyttö, jo nelivuotias.” Luen iltasadun ja -rukouksen. ”Onko mulla sydämet silmissä?” tyttö kysyy täynnä häpeämätöntä itsetyytyväisyyttä. ”Taitaa olla”, vastaan ihastuneena. Sydämistä heijastuu Kristuksen kirkkauden säteily.
Jotta liekki saisi palaa, teen niin kuin Jeesuksen vanhemmat tekivät. Vien lapseni Jumalan huoneeseen, Herralle pyhitettäväksi.
Siihen minua ei velvoita mikään taivaallisen pomomme laatima laki tai häntä varten laaditun ansiolistan päivitystarve. Menemme kirkkoon, koska jumalanpalveluksessa saamme parasta mahdollista palvelua. Eihän se tietenkään aina siltä tunnu, mutta koskaan se ei mene hukkaan: vaikka emme messun jälkeen pimeässä hohtaisikaan, olemme silti altistuneet Jumalan kosketukselle – ja Kristuksen kirkkauden säteilylle.
Sanotaan, että säteilylle altistuminen on vaarallista. Se voi aiheuttaa pysyviä muutoksia meissä.
En kuitenkaan ole huolissani Kristuksen kirkkauden vaikutuksesta. Se ei tee sairaaksi, se parantaa. Se ei saa aikaan pahanlaatuista kasvua vaan hyvää tahtoa ja rakkautta. Se saa lapsen silmät säteilemään ja isän sydämen sulamaan.
Kirjoittaja on Espoon tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntapastori ja kolmen lapsen isä.
Olen nähnyt pelastuksesi
Hengen johdatuksesta Simeon tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: "Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille."
Evankeliumi Luukkaan mukaan 2:27–32.
Jaa tämä artikkeli: