Taivasikkuna: Vähän tykkäämisestä ja rakkaudesta
Tykkääminen on tunne, joka ei katso ihmisen ikää. Kuva: Rodeo/Anna-Mari West

Tykkääminen on tunne, joka ei katso ihmisen ikää. Kuva: Rodeo/Anna-Mari West

Taivasikkuna: Vähän tykkäämisestä ja rakkaudesta

Jumalan rakkauden takia meillä ei ole lupa olla rakastamatta. Ketään.

Idiootti! Nyt mä en kyllä tykkää susta yhtään!"

"No ei kiinnosta, senkin haukkuja!"

"Ei kiinnosta, ettei kiinnosta!"

"Mutta tiiätkö mitä? Mä kuitenkin rakastan sua vaikken tykkääkään."

"Joojoo. Ei voi rakastaa jos ei tykkää. Enkä mä halua että sä rakastat mua, tyhmä!"

"Voipas, ite oot tyhmä! Rakkaus on enemmän kuin tykkäämistä. Etkä sä voi sille mitään jos mä rakastan."

"Äiti, eihän voi rakastaa jos ei myös tykkää?"

"Mitä? Voiko rakastaa silloinkin, jos ei tykkää toisesta?"

"No jaa… Oikeastaan voi. Jos ajattelee niin, että ainahan sitä ei välttämättä tykkää siitä, mitä toinen tekee tai sanoo tai miten hän käyttäytyy. Mutta ei se rakkauteen ja rakastamiseen vaikuta. Ehkä tykkääminen on enemmän sellaista tunnetta ja rakastaminen pysyvämpi asia. Siihen rakastamiseen liittyy muutakin kuin se tunne. Rakkaus on ehkä enemmänkin sellaista, että haluaa oikeasti olla toisen kanssa ja pitää toisesta huolta ja toivoo hänelle loppujen lopuksi hyvää."

"Hähää, olin oikeessa!

"Etkä ollut! Kyllä mäkin tuon tiesin. En vain halunnut sanoa sitä."

"Just joo."

Haluan uskoa, että Jumala toimii samoin. Silloinkin, jos Jumala ei joskus tunne ihmistä ja hänen toimiaan kohtaan tykkäämistä, Hän ei kuitenkaan lakkaa rakastamasta. Haluan myös uskoa, että se Jumalan rakkaus on jotain sellaista, jota me saamme heijastaa toisiin ihmisiin. Niin että vaikka emme aina tykkäisi, meidän ei ole lupa olla rakastamatta. Ketään.

Kuinka tykkääminen ja rakastaminen näkyvät sinun elämässäsi?

Kirjoittaja on Olarin seurakunnan seurakuntapastori, joka aika usein pohtii vähän tykkäämistä ja aika paljon rakastamista.

 

Jumala rakasti ensin

Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.

Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.

1. Johanneksen kirje 4:16–21.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: