”Meidän rakkautemme on kokonaista, vaikka meille ei koskaan tulisikaan vauvaa”. Kuva: Petri Jauhiainen

Taivasikkuna: Valinnan paikka

Kahden viivan odottaminen on yhtä tuskaa.

• 07.12.2016 14:20
• Inari Varimo

Tuikut paloivat ikkunalaudalla ja Jouluradio soi hiljaa kaiuttimista. Pöydän ääressä nainen kuunteli, kuinka hänen ystävänsä itki onnesta saatuaan tietää, että oli raskaana. Nainen ei osannut sanoa mitään. Onneksi ystävä ei kaivannutkaan sanoja, hänellä oli niitä itsellään aivan riittävästi.

Puhelun jälkeen nainenkin itki. Hän makasi sikiöasennossa sängyllä ja tärisi. Miksi hänen testiinsä ei koskaan ilmestynyt kahta viivaa? Joka kuukausi siinä oli vain yksi. Ilkkuva, surullinen ja epätoivoinen yksi viiva. Miksi hän ei saa vauvaa, vaikka kaikki muut saavat – ja vieläpä useita.

Mies oli jo vuosia halunnut mennä naisen kanssa naimisiin. Mutta häntä pelotti. Miten heidän tulee käymään? Pystyvätkö he rakentamaan hyvän ja tasapainoisen elämän kahdestaan? Mitä jos avioliitto ilman lapsia ei riitä perheeksi naiselle?

Jostain syystä mies puhui asiasta kaverinsa kanssa. Tämä oli naimisissa oleva mies, perheenisä ja jotenkin aina tilanteen tasalla. ”Yhdessä selviätte siitä, tavalla tai toisella.”

Seuraavana viikonloppuna mies teki niin kuin kaveri oli neuvonut ja pyysi naista vaimokseen. ”Meidän rakkautemme on kokonaista, vaikka meille ei koskaan tulisikaan vauvaa.”

Adventtikynttilät lepattivat ilmastoinnin vedossa. Kaikkialla oli hiljaista. Pöydän ääressä nainen kuunteli, kuinka hänen tuleva miehensä hengitti kevyesti. Nainen ei osannut sanoa mitään. Onneksi mies ei kaivannutkaan sanoja, heidän oli hyvä olla näin.

Kirjoittaja on Olarin seurakunnan seurakuntapastori, joka tämän viimeisen kirjoituksensa myötä kiittää kaikkia lukijoitaan ja jokaista rohkeaa palautteen antajaa.