— Opettajakoulutuksen antamista taidoista on ollut hyötyä. Osaan puhua hitaasti ja selvästi ja kertoa saman asian kolmella eri tavalla, kertoo Taizén veli Stephen.
Taizén eväitä
Jumalan läsnäolo ja ihmisten välinen solidaarisuus ovat Taizén yhteisön viesti nuorille.
Ranskassa toimivan Taizén hengellisen yhteisön veli Stephen vieraili Suomessa viimeksi keväällä. Hän oli täällä yhteisön toisen veljen Norbertin kanssa järjestelemässä nuorten kansainvälistä ja ekumeenista rukoustapahtumaa. Se pidetään Helsingissä syyskuun lopulla.
— Tapahtuma tulee Helsinkiin muutaman aktiivisen opiskelijan toivomuksesta ja järjestetään pääosin vapaaehtoisvoimin. Varttuneempi väki, myös Vantaalta, voi tarjota osanottajille ilmaisen majoituksen kotonaan.
Osanottajiksi odotetaan paria tuhatta 15–35-vuotiasta nuorta ja nuorta aikuista Suomen lisäksi Baltiasta, Skandinaviasta ja Venäjän lähialueilta. Määrä on paljolti arvailujen varassa h-hetkeen asti. Järjestäjät tietävät, että monet nuoret tekevät matkustuspäätöksiään viime tipassa.
Tapahtuma on luottamuksen pyhiinvaellusta, Pilgrimage of Trust. Nimitys voi kuulostaa uudelta ja oudolta, mutta vastaavia kokoontumisia on järjestetty 1970-luvun alusta alkaen. Alkuaan tapahtuman nimenä oli Nuorten konsiili. Se alkoi kuitenkin kuulostaa liian viralliselta ja kuivalta kokoukselta. Tapahtuman taustalla olivat Pariisin 1968 opiskelijamellakat.
— Opiskelijat kyseenalaistivat kaikki vanhat auktoriteetit, kuten yliopiston ja kirkon. Pariisin melskeistä opiskelijoita tuli myös Taizéhen. Siellä he kokivat veljien kuuntelevan heitä. Pieni kaunis kylä rauhoitti mieliä. Opiskelijat sanoivat, että Taizéssä oli helppo rukoilla.
Konsiilit syntyivät halusta kertoa nuorille, että Jumala on läsnä ja häntä voidaan rukoilla myös suurissa kaupungeissa. Kaikkialla nuoret pohtivat samantapaisia kysymyksiä elämästä ja rauhasta.
Nuorten konsiilin syntyaikoina Stephen oli englantilainen koululainen. Hän asui pikkukylässä lähellä Carlisle’ia, Skotlannin rajan tuntumassa.
Sitten Stephen luki lehdestä jutun, joka kertoi Taizéstä. Hän kertoi asiasta nuorisotyöntekijälle. Vuotta myöhemmin eli 1973 pikkubussillinen nuoria matkasi Taizéhen. Stephen oli 14-vuotias.
— Sanoin etukäteen, etten missään tapauksessa osallistuisi rukouksiin kolme kertaa päivässä. Mutta kummasti Taizé rauhoitti minut.
Neljä vuotta myöhemmin Stephen kävi uudelleen Taizéssä. Paria vuotta myöhemmin Stephen meni sinne kuukaudeksi vapaaehtoistyöhön ystävänsä sijasta, kun tämä ei voinutkaan lähteä.
Vaikka anglikaanikirkon piirissä luostarielämä oli jokseenkin tuntematon asia, alkoi munkiksi ryhtyminen kiinnostaa Stepheniä. Sinä aikana kun hän oli vielä liian nuori toteuttamaan aikeensa, hän opiskeli Manchesterissä erityisopettajaksi.
— Ennen kuin saatoin lähteä Taizéhen minun piti tienata rahaa sen verran, että sain maksetuksi velkani. Summa oli pieni, sillä niinä aikoina ei vielä tarvinnut maksaa kymmeniin tuhansiin euroihin nousevia lukukausimaksuja.
Stephen oli kolme kuukautta töissä suuressa teollisessa leipomossa, pesuhommissa, aivan arvoasteikon pohjalla.
— Englannissa usko on yksityisasia, siitä ei paljon puhuta. Tehdastyössä näin ja koin, että tavallisilla kouluja käymättömillä ihmisillä, jotka eivät koskaan käy kirkossa, voi olla usko.
— Jumala ja enkelit kiinnostivat työtovereitani, ja he olivat iloisia, kun joku puhui heidän kanssaan niistä. He halusivat rukoilla ja pyysivät opettamaan rukoilemista. Heitä niin kuin muitakin ihmisiä kiinnostivat kysymykset rahasta, seksistä ja uskonnosta.
Kun Stephen kertoi suunnitelmistaan vanhemmilleen, isä ymmärsi ja äiti järkyttyi.
— Äiti itki kolme päivää sitä, ettei minulla olisi koskaan turvallista työpaikkaa ja mukavaa kotia. Isäni oli onnellinen puolestani. Hän on anglikaanipappi, joka on perehtynyt myös luostarielämään.
Vuodesta 1981 Stephen on elänyt Taizéssä. Yhteisö ja kylä ovat samannimisiä.
— Pääni nopeasti tekemä päätös kypsyi ensimmäisen vuoden aikana myös sydämen ratkaisuksi. Olin neljän vuoden ajan nuori veli. Erään iltahartauden yhteydessä veljet tulivat ja vaatimatta mitään lupauksia pukivat minut munkin kaapuun. Käytämme sitä vain rukoillessamme, työtä tehdessä se on epäkäytännöllinen.
Sitten tuli luostarilupauksen aika. Sen antamisen merkkinä veli Stephenillä on sormus. Se kertoo, että hän on ratkaissut elämän suuret kysymykset luopumalla rahasta, seksistä ja vallasta.
— Ilman luottokorttia ja sosiaalista statusta eläminen ei ole aina helppoa. Joskus väsyneenä olen miettinyt, mitä oikein teen Taizéssä, mutta mitään sielun pimeää yötä en ole kokenut.
Varsinaisena haasteenaan hän pitää sitä, miten osaa ottaa veljinään vastaan toisenlaisesta kulttuurista tulevat. Yhteisöön kuuluu 100 veljeä. Heistä 70 elää Taizéssä, loput eri maanosissa.
— Eri puolilla maailmaa asuvat veljet eivät tee sen paremmin lähetys- kuin avustustyötäkään. He asuvat köyhillä alueilla. He eivät aloita projekteja, vaan elävät ihmisten kanssa tavalla, joka tukee näitä. Solidaarisuus on tärkeätä.
Varsinaiseen Taizé-yhteisöön ei kuulu naisia. Yhteisö syntyi toisen maailmansodan aikoihin. Sen perustaja veli Roger sitä mieltä, että naisyhteisön perustaminen olisi jonkun naisen tehtävä. Toisaalta Taizéssä ei olla kokonaan ilman hengellisiä sisaria tai äitejä, sillä samassa kylässä on ollut yli 700 vuoden ajan katolinen nunnaluostari.
Veljet eivät ole innokkaita puhumaan yhteisöstään vaan tärkeämpiä aiheita ovat rukous, hiljaisuus ja laulut. Ei Taizén elämä silti mikään salaisuus ole.
— Yhteisö on yhdessä elämistä, sitä, että ottaa toiset vakavasti. Kaikki veljet osallistuvat päivittäin kolmeen rukoukseen. Se, että olisi jumalanpalvelus kerran viikossa niin kuin protestanttisissa seurakunnissa, tuntuu aika vähältä.
Yhteisöä luo myös yhdessä aterioiminen. Veljet käyttävät tunnin lounaaseen.
— Hankimme oman elantomme. Emme ota vastaan lahjoituksia emmekä apurahoja. Kaikki tekevät jotakin työtä.
Taizéssä käy 100 000 vierailijaa vuodessa. Kaikki veljet ottavat vastaan vieraita, näyttävät nukkumapaikkoja ja esittelevät raamattuluento- ja ryhmätiloja.
Tätä nykyä veli Stephen vastaa yhteisön nettisivuista ja julkaisuista. Aikaisemmin hän toimi 30 vuotta vetäjänä savipajassa, jossa valmistetaan myyntiin muun muassa Taizé-ristit. Stephenin toinen tehtävä on vuorollaan suunnitella ja valmistaa lounas 70 veljelle. Kolmas vastuutehtävä tuo veli Stephenin syyskuussa Suomeen yhdessä veli Norbertin kanssa.
Taizé Helsinki 28.–30.9. 15–35-vuotiaille.
Tapahtuma- ja ilmoittautumistiedot
www.taizehelsinki2012.wordpress.
com. Majoittajat voivat ilmoittautua
maikki.viljanen@yahoo.com,
p. 050 308 0159 ja talkoolaiset
pinja.kauko@helsinki.fi, p. 050 556 2836.
Jaa tämä artikkeli: