Takatukkapyhimys
Kirkon selviytymistaktiikaksi viime vuosikymmeninä on muodostunut kohteensa rosoisen maineen pilaava pyhimykseksi julistaminen. Tässä menetelmässä ennen vastustetut ja suorastaan perkeleellisinäkin pidetyt henkilöt nostetaan puolivirallisiin pyhimysluetteloihin. Nyt kanonisointiprojekti on käynnissä edesmenneen tamperelaisesta takatukkarokkarin kohdalla. Hänen laulujaan halutaan virsikirjan lisävihkoon.
Kahden viikon ryyppyputken jälkeisiä tunnelmia tilittävä kappale sopisikin vallan mainiosti virsikirjan Ahdistus ja lohdutus -kategoriaan. Ydinsodan jälkeisestä auringonnoususta kertova viisu on varmasti se puuttuva näkökulma muuttuvasta maailmasta kertovien virsien joukkoon. Laulu, jossa todetaan, etteivät silmistä vuotavat vedet johdu surusta eivätkä ilosta, kiilaa vastaansanomattomasti postmodernien itkuvirsien eliittiin. Kuka lienee seuraava kirkon väärinymmärrysten suosta korokkeelle nostettava marttyyripyhimys?
Jaa tämä artikkeli: