Maalari. Jukka-Pekka pisti maalarin taidoillaan ovenpielet uuteen kuntoon.
Talkooleiri luo toivoa
Työssä onnistuminen paikkaa kolhiintunutta itsetuntoa ja yhdessä tekeminen antaa voimia. Tämä tiedetään Herttoniemen seurakunnassa, jonka leirikeskuksessa on järjestetty talkooleiri vuodesta 1984 alkaen. Leiri on suunnattu etenkin päihdeongelmaisille.
− Talkooleiriä voi kutsua toivon antamisen leiriksi, sillä tuomme esiin, että aina on toivo muutoksesta. Ketään ei ole tuomittu tietynlaiseen elämäntapaan, tähdentää pitkäaikainen vetäjä, Herttoniemen seurakunnan eläkkeellä oleva kirkkoherra Veijo Vatka .
Kolmenkymmenen henkilön ryhmä täyttyi nopeasti diakonia-asiakkaista ja A-klinikan kautta. Ensimmäiset ilmoittautumiset tulevat yleensä jo tammikuussa.
– Täällä saa hiljentyä ja ajatella asioita eri lailla kuin kotopuolessa, pitkän linjan leiriläinen Felix perustelee mukaan lähtemistään. Artsille Sammatin leiri on ainut mahdollisuus päästä irti kivikaupungista.
Talkooleiriläiset, joista löytyy monen alan ammattilaisia, huhkivat viikon aikana Sammatin leirikeskuksen paikkoja kuntoon. Lahonnutta suihkuhuonetta purettiin ja korjattiin, ulkoportaita ja pitkospuita uusittiin, ympäristöä raivattiin. Lisäksi poimittiin marjoja ja pestiin pyykkiä muun muassa. Myös leirikirkon toteuttamiseen sai osallistua.
– Yhdessä tekeminen antaa voimaa ja nivoo porukkaa yhteen. On tervehdyttävä tunne saada jotain aikaan, leiriläiset pohtivat. Saunan pesijänä ahkeroinut Anna-Maija sanoo, että tekemisestä saa iloa itselleen ja voi samalla tuottaa iloa muillekin.
– Työnteko palvelee myös monesti alamaissa olevaa itsetuntoa: Hei, musta on tähän! Vatka kuvailee.
Mottona on, että jokainen tekee voimiensa mukaan. Leirillä on olemisen oikeus ilman työntekoakin. Tärkeää on myös olla toisten lähellä ja kuunnella.
– Yksi toiveemme on, että porukka palaisi leiriltä paremmassa kunnossa kuin on sinne mennessä. Se toteutuu nytkin, Veijo Vatka sanoo.
– Kuntoa kohennetaan myös henkisesti ja hengellisesti. Miesten ja naisten keskusteluryhmissä puhutaan vaikkapa siitä, mistä saada voimaa elämänmuutokseen. Talkootyöt ja raitistuminen eivät olekaan leirin pääjuttuja, vaan mahdollisuus löytää uskosta uusi arvopohja, hän jatkaa.
− Diakonina on hienoa nähdä muutoksen siemenet, jotka lähtevät leirillä itämään: yksi leiriläisistä halusi hoitoon, toinen halusi keskustella uskonasioista ja elämänmuutoksesta, kolmatta pystyimme auttamaan asioiden järjestelyssä. Tämä on työssämme erityisen palkitsevaa, diakoni Jorma Purhonen kertoo.
– Toisekseen, leirin aikana pystyy kuuntelemaan ja perehtymään diakonia-asiakkaiden elämäntilanteisiin toisella tavalla kuin arkityössä.
Eila Jaakola
Jaa tämä artikkeli: