Taloja tulijoille
Uusien alueiden asukasmäärät. Luvut ovat suuntaa antavia. Joillakin alueilla asutaan jo, esimerkiksi Jätkäsaareen on muuttanut noin 1 500 ihmistä. Östersundomille tehdään omaa yleiskaavaa yhdessä Sipoon ja Vantaan kanssa, ja alue valmistuisi vasta vuoteen 2050 mennessä. Lisätietoa: www.uuttahelsinkia.fi. Kartta: Google Earth

Uusien alueiden asukasmäärät. Luvut ovat suuntaa antavia. Joillakin alueilla asutaan jo, esimerkiksi Jätkäsaareen on muuttanut noin 1 500 ihmistä. Östersundomille tehdään omaa yleiskaavaa yhdessä Sipoon ja Vantaan kanssa, ja alue valmistuisi vasta vuoteen 2050 mennessä. Lisätietoa: www.uuttahelsinkia.fi. Kartta: Google Earth

Taloja tulijoille

Helsingin uutta yleiskaavaa suunnitellaan nyt siltä pohjalta, että väestö kasvaa 250 000 hengellä vuoteen 2050 mennessä. Mihin rakennetaan uudet asunnot?

Teksti Eira Serkkola
Kuva Esko Jämsä
Grafiikka Tiina Vesterinen

Kaupunginvaltuusto äänesti joulukuussa Meri-Rastilan länsirannan osayleiskaavasta, joka mahdollistaa asuntojen rakentamisen 2 000 uutta asukasta varten arvokkaalle metsäalueelle. Paljon julkista huomiota herättänyt osayleiskaava meni läpi täpärästi äänin 44–39. Asukkaiden valmistelema vaihtoehtoinen kaavaehdotus rakennusten sijoittamisesta toisin ei päässyt jatkovalmisteluun. Lähimetsä hävisi taloille, surivat monet.

Meri-Rastila on valaiseva esimerkki siitä, mitä on odotettavissa eri puolilla kaupunkia. Helsinki kasvaa, vuokra-asuntopula on kova, ja valtuusto on strategiassaan lyönyt lukkoon asuntotuotantotavoitteen, 5 500 asuntoa vuodessa. Siihen ei ole ylletty viime vuosina. Tilaa uusille asuinalueille etsitään myös virkistysalueilta, mutta ei yksinomaan.

Helsingin pitkän aikavälin maankäyttöä suunnitellaan yleiskaavalla. Uutta yleiskaavaa valmistellaan parhaillaan kaupunkisuunnitteluvirastossa. Maankäyttöön sisältyvät asumisen, liikenteen, työpaikka-alueiden ja viheralueiden päälinjat.

– Yleiskaava on tarkoitus saada päätetyksi tämän valtuustokauden aikana, siis vuoden 2016 loppuun mennessä. Helsinki on uudistanut yleiskaavansa 10–15 vuoden välein, sanoo yleiskaavapäällikkö Rikhard Manninen.

Suunnittelun lähtökohtana on hurjalta tuntuva väestöennuste: Helsingin väkiluku kasvaa 250 000 hengellä vuoteen 2050 mennessä. Tasan jaettuna se tarkoittaisi noin 7 000 hengen kasvua joka vuosi, ja viime vuosina väkeä on tullut enemmänkin. Tuskin kuitenkaan näin käy 36 vuotena peräkkäin.

Kaupunginvaltuutettu Jarmo Nieminen (kok) kannatti osayleiskaavan palauttamista valmisteluun. Everstiluutnantti evp., Helsingin Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja ja tietokirjailija kritisoi kirpeästi ennusteen lähtökohtia.

– Lähtökohtana on vain nopean kasvun ennuste, jota paljon pienempää ennakoi muun muassa Tilastokeskus. Mennään ääriarvoilla, vaikka pitäisi olla erilaisia vaihtoehtoja lähtökohtana. Mitä epäselvempi tulevaisuus, sen tärkeämpiä vaihtoehdot ovat.

Korkein väestöennuste valittiin Rikhard Mannisen mukaan lähtökohdaksi siksi, että pääkaupungin vetovoima näyttää säilyvän. Muut vaihtoehdot olivat kutistuva trendi ja niukan kasvun trendi. Viime vuosina noin kolmannes väestönkasvusta on tullut maahanmuutosta, eikä ole näköpiirissä, että maahanmuuton tarve vähenisi. Näin ei ole käynyt ainakaan Tukholmassa, Kööpenhaminassa tai Oslossa.

– Uusi trendi on myös perheiden urbanisoituminen, eli perheet haluavat yhä useammin pysyä kantakaupungissa eivätkä muuttaa kehyskuntiin.

– Olisi tyhmää jättää varautumatta ja vetää ennuste niin tiukille, että jos kasvu tulee, emme pysty vastaamaan siihen. Siitä seuraa ongelmia sekä pääkaupungissa että kansantaloudessa. Mutta yleiskaava luo vasta mahdollisuuksia kasvulle. Se ei ole vielä toteuttamisohjelma, Manninen korostaa.

Jarmo Nieminen kysyy, mistä löytyvät elinkeinot niille ihmisille, jotka tänne muuttavat.

– Mielestäni Helsingin tulevien menestystekijöiden pitäisi olla yleiskaavan suunnitteluperusteina. Se tarkoittaa myös kasvavaa matkailua. Meillä on nyt kaunis, vetovoimainen, turvalliseksi koettu kaupunki, mutta sitä ollaan heikentämässä. Vaikka Helsingillä olisi upea tulevaisuus kulttuuri- ja luontomatkailukohteena.

Jos kaupunki varautuu 250 000 hengen väestönkasvuun, virkistysalueisiin kohdistuu vääjäämättä paineita. Mutta myös Helsingin hajanaisia työpaikka-alueita on ruvettu katsomaan ”sillä silmällä”, esimerkiksi Herttoniemen teollisuusaluetta ja Vallilaa. Kuinka paljon sinne mahtuisikaan uusia asuntoja?

Kaavoittajalle ongelma näyttäytyy tässä muodossa: jos ei haluta muuttaa virkistys- ja työpaikka-alueita asumiseen, mitä vaihtoehtoja jää jäljelle?

Mannisen mukaan ne ovat meren täyttäminen, ylöspäin kasvaminen ja moottoritiemäisten väyläalueiden käyttöönotto eli niin sanotut kaupunkibulevardit. Muuan keino, joskin vaikea, on purkaa rakennettua ympäristöä ja tehostaa sitä.

Uuden rakennusmaan loihtiminen kaventamalla kaupungin sisääntuloväyliä ja laskemalla niiden nopeusrajoituksia kuulostaa melkeinpä urbaanilegendalta. Mutta ajatusta on pakko pysähtyä miettimään, kun kuulee, että väylien reunoille ja päälle voitaisiin ainakin teoriassa rakentaa 125 000 ihmiselle asunnot, yhdeksän miljoonaa kerrosneliömetriä. Se on huimasti enemmän kuin nyt lasketaan asutettavan Kruunuvuorenrantaan, Vartiosaareen, Kivinokkaan ja Meri-Rastilaan.

Täydennysrakentaminen, olemassa olevien alueiden tiivistäminen, on yksi keino. Vaikka se kuulostaa pienimuotoiselta, sillä syntyy nykyisin 40 prosenttia kaupungin uusista asunnoista. Hyvä esimerkki on uudistunut Myllypuro.

Jotta asuntoja voidaan rakennuttaa, tarvitaan valmiiksi kaavoitettua tonttimaata.

– Asemakaavavarannon osalta Helsinki elää kädestä suuhun. Ainakin viisi vuotta kuluu asemakaavan hyväksymisestä ja lainvoimaisuudesta siihen, että rakennus on pystyssä. Mahdolliset valitukset pitkittävät prosessia, Rikhard Manninen sanoo.

Kun kaupunki kasvaa, liikenteen sujuvuus on elinehto. Työpaikkojen sirottuminen ympäri pääkaupunkiseutua kasvattaa liikkumistarvetta suuresti.

– Nyt meillä on säteittäinen liikenne. Kaikki väylät päätyvät keskustaan, Helsinginniemelle, ja metro kulkee itä-länsisuunnassa.

– On aika kehittää määrätietoisesti poikittaisia raideyhteyksiä ja ohjata rakentamista poikittaisyhteyksien varteen ja raiteiden solmukohtiin, Manninen linjaa. Arjen liikkumisesta pitäisi saada paitsi sujuvaa, myös kestävää.

Joulukuisessa valtuustokeskustelussa kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tatu Rauhamäki (kok) hermostui siihen, että osayleiskaavaa yritettiin kaataa. Hänen mukaansa ei voi olla niin, että kiistanalaiset kaavat kaatuvat aina valtuustossa, vaikka on sitouduttu yhteiseen asuntotuotantotavoitteeseen.

Tavoite on kirjattu valtuuston viime huhtikuussa hyväksymään strategiaan. Sen sijaan viheralueiden suojelusta ei ole tehty yhtä velvoittavaa päätöstä. Asia on kirjattu yleiskaavan ensimmäiseen osioon, visioon, jonka kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi viime syksynä.

Visio 2050:n mukaan ”Helsinki on vuonna 2050 vihreä kaupunki, jonka vahvuuksia ovat kaupunkimetsät ja kulttuuriympäristöt. Virkistysalueet ja -palvelut ovat helposti saavutettavissa, ja laajojakin yhtenäisiä viheralueita on pystytty säilyttämään. Helsingin vihersormet jatkuvat pääkaupunkiseudun laajoille virkistysalueille”.

Yleiskaavapäällikkö Manninen uskoo, että virkistysarvot ja rakentaminen ovat sovitettavissa yhteen.

– Sellainen kaupunki ei ole hyvä, jossa ei ole mitään rakentamatonta. Meri-Rastilassakin haimme ratkaisua, jossa osa metsää ja hienot rantapuut säilyvät.

Kaupunginvaltuutettu Nieminen kääntää asian toisin päin:

– Helsingin todellinen tulevaisuus on metsissä ja meressä. Siinä suhteessa tämä on ainutlaatuinen pääkaupunki Euroopassa. Kilpailu urbaaneimmasta kivikaupungista hävittiin jo sata vuotta sitten.

– Valtakunnallisessa Metso-luokituksessa on todettu, että Helsingissä on Uudenmaan arvokkaimmat metsät. Tällaisia arvometsiä ei ole Nurmijärvellä tai Hyvinkäällä. Siellä on talousmetsiä eli puupeltoja.

Niemisen visioissa Helsinki voisi kehittää luontomatkailua tärkeänä elinkeinona, sillä pääkaupungin uskomattoman hieno luonto vetää turisteja puoleensa.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta: