Talous ja moraali
Sveitsiläinen UBS-pankki sai aika pahasti siipeensä muutaman vuoden takaisessa finanssikriisissä. Kriisi oli itse aiheutettu, sillä isoimmat tappiot tulivat pankin omien välittäjien luvattomista kaupoista. Muutama miljardi meni, sveitsiläiset veronmaksajat joutuivat kattamaan tappiot.
Pankkia on sen jälkeen arvosteltu johdon toimista, piittaamattomuudesta ja kohtuuttomista palkkioista. Parhaillaan tutkitaan, onko pankki syyllistynyt luvattomaan valuuttamanipulaatioon. Pankkia johtava Sergio Ermotti parahtikin, että ”elämä on riittävän hankalaa ilman jatkuvaa etiikasta ja rehellisyydestä saarnaamistakin”. Sepä. Maallikkona uskoisin, että pankkitoimintaa on mahdollista harjoittaa myös rehellisesti.
Ermottin lausahdus on tietenkin kuvaamattoman pöyhkeä. Mutta hänen vertaisryhmässään noin saa ilmeisesti sanoa. Taloushan haluaisi, että sitä ei häirittäisi pikkumaisilla viittauksilla moraaliin tai totuuteen. Mutta juuri luopuessaan moraalista se nakertaa omaa perustaansa.
Googlen hallituksen puheenjohtaja Eric Schmidt selitti maailman talousjohtajille miljardöörien kerhon tammikuisessa tapaamisessa, että kun keskiluokan ansiot polkevat paikallaan, markkinat hiljenevät.
Ja miksi ne polkevat paikallaan? Siksi, koska yritykset jakavat tuloksensa osinkoina omistajilleen. Samalla rahat menevät piiloon. Taloussanomien mukaan jopa puolet maailman varallisuudesta on kätketty veroparatiiseihin. Taloudella menee hyvin, mutta ihmisillä ei, ja valtiot sen kuin velkaantuvat.
Osa tuosta varallisuudesta toki hedelmöittää markkinoita tavalla tai toisella. Mutta moraalikatoa tuo tieto ei riitä paikkaamaan. Olennaisempi kysymys on näet se, kuinka kauan ihmiset todella ovat motivoituneita uurastamaan yhä rikastuvan eliitin hyväksi, hyötymättä kasvusta lainkaan itse.
Pakko on ihana tekosyy. Mutta talousmiehet voisivat vaihteeksi kokeilla sitä, että puhutaan totta. Rehellisellä pelillä Ermottikin olisi päässyt vähemmällä. Hänen firmansa saattaisi jopa kannattaa tällä hetkellä.
Jaa tämä artikkeli: