HESY:n tiloissa majailevat kissanpennut tutustuivat vieraisiin vain lasin takaa, koska ne olivat karanteenissa ripulin vuoksi. Kuva: Jani Laukkanen
Taloustilanne saa ihmiset hylkäämään lemmikkejään
Suurin osa Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen löytöeläimistä on kissoja.
Myöhäissyksyn aamussa vilahtaa jotain mustaa. Kissa. Se painelee tien yli – ehkä kotiinsa, ehkä ihan muualle. Vain kivenheiton päässä on entinen Elannon myymälärakennus, jossa majailee satakunta katin lajikumppania.
Olemme Itä-Pakilassa, Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen (HESY) talolla. Tänne toimitetaan vuosittain lähes 500 koditonta lemmikkiä. Ne tulevat eri puolilta pääkaupunkiseutua ja kauempaakin.
”Nyt syksyn myötä meillä on eläimiä hirveän paljon, talo täynnä”, eläintenhoidon esimies Anette Kare kertoo.
Yhdessä huoneessa kanit puputtavat heinää, toisessa ripulia potevat kissanpennut viettävät karanteenia. Kolmannessa ja neljännessä huoneessa on kaapeissaan aikuisia kissoja.
Topelius oli perustajajäsen
Kissojen persoonallisuuksia luonnehditaan lapuissa: "poppis", "menevä, mukava mies", "ei juuri jaksa sylissä olla".
Moni torkkuu kerällä, mutta yhtä moni ottaa kontaktia vieraisiin. "Ota minut mukaasi", ne tuntuvat viestittävän.
Eläimet odottavat uutta kotia keskimäärin kolme kuukautta.
”Emme lopeta koskaan tervettä ja suhteellisen ok-käytöksistä eläintä. Kissat annetaan eteenpäin vasta kun ne on leikattu, sirutettu ja rokotettu”, Kare sanoo.
Koiria ei paikalla ole. Niillä on oma yleisöltä suljettu talonsa Espoossa.
Kirjailija Zacharias Topelius ja noin viisikymmentä muuta eläinsuojeluaktiivia perustivat Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen vuonna 1874. Aluksi asiakaskunnan painopiste oli loppuun ajetuissa hevosissa, sitten irtokoirissa ja lopulta kissoissa. Yhdistyksen suojiin on päätynyt myös hiiriä, rottia, marsuja, frettejä, hamstereita, chinchilloja, gerbiilejä, lintuja, kilpikonnia sekä jopa iguaani ja minipossu.
”Vain ihmisen mielikuvitus on rajana, miten ja mihin eläimiä jätetään”, Kare sanoo.
Lemmikkejä on nakattu liikkuvista autoista ja heivattu roskikseen. Koiria on hylätty kauppojen ja baarien eteen, kissoja kiikutettu öisin pahvilaatikossa eläinsuojelukeskusten portaille. Toisinaan eläin on ”unohdettu” tyhjään kämppään, kun itse on muutettu muualle.
Arpinaamakin löysi kodin
Kaltoin kohdellun eläimen traumatisoituminen on hyvin yksilöllistä. Joku voi säikkyä ruokakuppiakin ja toinen – jota on lyöty kirveellä – ei pelkää mitään.
Yksi kymmenistätuhansista yhdistyksen pelastamista eläimistä on Darlaksi nimetty dobermanni. Se löytyi jokunen vuosi sitten harhailemasta pakkasesta Espoon Lippajärveltä.
”Koira oli järkyttävän laihassa kunnossa ja sillä oli iso arpi naamassa. Se oli aggressiivinen, ja oli vaikea löytää sille koti. Mutta niin vain onnistuimme, ja hienosti on kuulemma sujunut.”
Eniten hylätään kissoja
Noin 90 prosenttia HESY:n löytöeläimistä on kissoja. Suomen noin 600 000 kissasta huomattava osa lasketaan säännöllisesti ulos omille retkilleen.
| Anette Kare työskentelee eläintenhoidon esimiehenä. Kuva: Jani Laukkanen |
Kissa on luonnossa pikkunisäkkäiden ja lintujen kyltymätön tappaja ja altistuu itsekin vaaroille. Leikkaamattomat kissat merkitsevät myös hallitsematonta lisääntymistä.
”Itse en pitäisi kissaa vapaana. Jos asuu omakotitalossa, miksi ei voisi rakentaa ulkoilutarhaa”, Kare miettii.
Yhdessä vaiheessa luonnosta löydettiin paljon punakorvakilpikonnia. Ihmiset ostivat niitä pilkkahintaan Tallinnan torilta. Monille oli yllätys, että konna kasvoi, oli pahanhajuinen ja äreä. Konnia hylättiin Vantaanjokeen.
Leuto talvi suosii citykania
Viimevuosina helsinkiläiset citykanit ovat levinneet leutojen talvien turvin Espooseen ja Vantaalle.
”Näin pohjoisessa harva lemmikkinä pidetty laji menestyy luonnossa, toisin kuin jo Keski-Euroopassa”, lemmikkien ekologisiin vaikutuksiin perehtynyt eläintieteilijä Seppo Turunen sanoo.
Ilmaston lämpeneminen edistää kuitenkin luontoon joutuneiden lemmikkien selviytymistä.
Satakunnassa on tullut tänä vuonna ilmi kolme satapäistä kissalaumaa. Sotkamossa tavattiin vuonna 2013 neljänkymmenen koiran lauma. Baltiassa ja Venäjällä populaatiot ovat omaa luokkaansa.
”Moskovasta on saatu lukuja 30 000–35 000 katukoirasta. Myös Itä-Suomeen tulee Venäjän rajan yli villiintyneitä koiria, jotka ovat tappaneet kotieläimiä”, Turunen tietää.
Eläinlääkärin lasku voi olla liikaa
Koventunut taloudellinen tilanne heijastuu osaltaan lemmikkien pitoon. Viimeisen parin vuoden aikana sosiaalisista syistä huostaan otettujen eläinten osuus HESY:n eläimistä on noussut vajaasta kolmanneksesta liki puoleen.
”Tänne tulee soittoja ihmisiltä, jotka sanovat suoraan, ettei heillä ole varaa esimerkiksi viedä eläintä lääkäriin”, yhdistyksen tiedottaja Erja Veivo kertoo.
Hän kehottaa lemmikkiä harkitsevaa itsetutkiskeluun. Onko oma elämäntilanne kyllin vakaa ja riittävätkö resurssit sitoutumiseen koko eläimen eliniän ajaksi?
Veivo toivoo, että eläinsuojelulain uudistus tekee kissojen ja koirien tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä pakollisen.
”Näin heitteille jättäjät saataisiin entistä useammin rikosvastuuseen.”
Lemmikki mierontiellä – toimi näin
Kaikki pääkaupunkiseudun löytöeläimet toimitetaan Viikin eläintaloon, missä ne odottavat omistajaa lakisääteiset 15 vuorokautta. Sen jälkeen osa myydään ja osa pääsee HESY:n kautta uuden elämän alkuun.
Jos tiedät kodittoman lemmikin reviirin, voit lainata HESY:ltä loukkua eläimen pyydystämiseksi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hesy: ”Pelkäämme koronalemmikkien hylkäysbuumia” – Eläinsuojelurikokset ovat yleistyneet
AjankohtaistaMoni kaipaa nyt elämäänsä jotain pehmeää ja pörröistä. Eläinpoliisi Anne Hietala uskoo, että pentutehtailijat ja salakuljettajat vastaavat lisääntyneeseen kysyntään.