Tältä tuntuu kirkosta eroamisen jälkeen
Erosin kirkosta 7.11. Olen kipuillut jäsenyyteni kanssa koko elämäni. Muistan kuinka rippikouluikäisenä annettiin ymmärtää, että ilman konfirmaatiota en saisi kirkkohäitä. Kipuilin homouteni takia pitkälti yli 30-vuotiaaksi. ”Vitun homo”-kommentteja olen kuullut koko elämäni.
Viime vuosien aikana olen alkanut yhdistää asioita: se, että rippikouluun peloteltiin kirkkohäiden mahdollisuudella, ei koskenut minua. Olen käynyt rippikoulun, mutta kirkkohäät eivät koske minua edelleenkään.
Tänä vuonna olen huomannut, kuinka yksi piispa vaikuttaa siltä, että hyväksyisi minut, ja ryhmä pappeja peukuttaa tasa-arvoisen avioliittolain hyväksi. Virallisen evankelisluterilaisen kirkon lausunnon eduskunnan lakivaliokunnalle antoi kuitenkin joku kansliapäällikkö, joka kertoi kirkon kannan olevan torjuva.
Jokin pienen pieni kipinä piti kynnykseni kirkosta eroamiseen todella korkealla. Heteroystäväni erosivat kirkosta massoittain niin sanotun Homoillan seurauksena. Minä pysyin jäsenenä. Silti, vaikka tapakristitty (jos sitäkään) tähän asti olen ollutkin, maistraatin kirje toi tipan silmään. Yhteyteni kirkkoon päättyi. Säästetty vero ei merkitse itselleni mitään. Yksinäisyys ja hyljeksintä sitäkin enemmän.
Homo, uskova/epäilevä?
Jaa tämä artikkeli: