Yhdessä. Joutavista ei kannata riidellä. Kuva: Katri Saarela/Instagram: Kutriart
Tämä ei käy!
Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin, todetaan Jaakobin kirjeen kolmannessa luvussa.
Se on mielestäni oivallinen uskontunnustus ja luo pohjaa uudenlaiselle teologialle – sellaiselle, joka lopettaa uskonriidat ja kirkkokuntien hajaantumisen.
Sen ydinajatus on tämä: Me olemme kaikki väärässä. Mutta emme tiedä, missä kohdin. Siksi on niin turhaa riidellä joutavista.
Jos kristikansa mieltäisi tämän, meidän olisi helpompi olla yhdessä. Olisi helpompi hyväksyä se, että ajattelemme eri tavoin – ja että kukaan ei ole oikeassa kaikissa asioissa.
Tämä lienee ollut Jaakobilla mielessä hänen kirjoittaessaan nuo sanat. Hän ei soimaa meitä erehtyväisyydestämme eikä vääräuskoisuudestamme. Hän soimaa meitä riitelystä.
Keskeiseksi asiaksi nousevat sanat ja kieli. Niiden avulla me pääsemme murjomaan toisinajattelijoita. Puhumaan ilkeästi. Ja ylpeästi. Sinä ja teikäläiset olette väärässä. Minä ja meidän ryhmä oikeassa.
Katkelma jatkuu aika suorapuheisesti:
”Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni!”
Olli Valtonen
13. sunnuntai helluntaista
Jeesus, parantajamme
Väri: vihreä
Valo: kaksi kynttilää
Tekstit: Ps. 30: 3–6, 12–13, Sananl. 18: 4–8, 21, Jaak. 3: 2–12, Matt. 12: 33–37
Jaa tämä artikkeli: