Vanhassa Östersundomin kirkossa on kauniita yksityiskohtia muun muassa saarnatuolissa.

Tämä kirkko on Helsingin uusin ja vanhin

Helsingin Mikaelin seurakuntaan liittyi vuodenvaihteessa 1 200 enemmän ja vähemmän vastahakoista sipoolaista. Kaupan päälle seurakunta sai pienen keltaisen kirkon.

• 12.11.2009 11:49

Ovella suntio Vilho Kemppainen kaivelee taskustaan kirkon avaimia. Hän ole asialla ihan ensimmäistä kertaa: pienessä puisessa kirkossa on 17 viime vuoden aikana järjestetty viisi tilaisuutta, joissa Kemppainen ei ole soittanut kelloja, sytyttänyt kynttilöitä tai kerännyt kolehtia.

– Tämä kirkkohan on minulle toinen koti. Olen kasvanut siihen kiinni, suntio sanoo.

Kemppainen on tunnollinen ja konstailematon mies, sellainen perinteinen suntio, jotka ovat nykyään harvassa. Hän asuu seurakunnan asunnossa kirkon naapurissa. Työmatka on lyhyt, ja sillä on myös nurja puolensa. Hääpari saattaa soittaa yhdeltätoista illalla ja pyytää avaamaan kirkon oven.

Kun valtioneuvosto toissa kesänä sinetöi Lounais-Sipoon liittämisen Helsingin kaupunkiin, Kemppainen ymmärrettävästi huolestui – sekä omasta tulevaisuudestaan että liitosalueella sijaitsevan kirkon kohtalosta. Sipoon ja Helsingin seurakuntayhtymät kuitenkin päättivät, että suntio saa jatkaa työtään kirkossa, vaikka palkkaa maksava seurakunta vaihtuu.

Kemppainen astuu sisälle kirkkoon.
– Tällainen tämä on, yksinkertainen mutta ihan nätti.

Hääparien ja kasteperheiden suosima kirkko

Merja Myllerille Östersundomin kirkko on erityinen, koska hän on mennyt siellä naimisiin ja hyvästellyt hautajaisissa monta läheistään.

Myllerin koti jäi rajansiirron jälkeenkin niukasti Sipoon puolelle, kirkosta puolestaan tuli helsinkiläisten omaisuutta. Se ei tunnu Mylleristä hyvältä.

On joulukuinen tiistaiaamu, ja Myller on tullut seurakunnan päiväkerhoon tyttärensä Aliina Timosen kanssa. Päiväkerho pidetään Sakarinmäen koulukeskuksessa, josta seurakunta vuokraa tiloja toimintaansa varten.

Myller on jo kuullut, että hän ja Aliina saavat tulla päiväkerhoon myös rajansiirron jälkeen, vaikka toiminnasta vastaakin silloin helsinkiläinen seurakunta. Helsingin Mikaelin seurakunnaksi nimensä muuttava Mellunkylän seurakunta sai liitosalueelta vuodenvaihteessa noin 1 200 uutta jäsentä.

Alueen neljäsataa ruotsinkielistä seurakuntalaista puolestaan liittyivät Matteus församlingiin.
Myller uskoo, että liitoksesta voi seurata jotain myönteistäkin.
– Jospa konserttielämä Östersundomin kirkossa vilkastuisi, hän toivoo.

Nuoret heittäytyvät Helsingin imuun

Messua Östersundomin kirkossa vietetään kuitenkin vain kerran kuussa suomeksi ja kerran kuussa ruotsiksi. Muulloin lounaissipoolaisten on lähdettävä kirkonmenoihin uuden kotiseurakuntansa pääkirkkoon, Kontulan Mikaelinkirkkoon.

Sinne on Lounais-Sipoosta lyhyempi matka kuin Sipoon kirkkoon Nikkilään. Kun liitosalueelle lisäksi odotetaan joukkoliikennettä, etenkin moni alueella asuva nuori heittäytyy mielellään Helsingin imuun.

Ensi kesänä rippikouluun meneville lounaissipoolaisille annettiin silti mahdollisuus ilmoittautua Sipoon seurakunnan leirille. Odotettua useampi löysi rippikoulupaikkansa kuitenkin Mikaelin seurakunnasta.

15-vuotias Jemina Pouttu on jo rippikoulunsa käynyt, ja edessä on lukioon pyrkiminen. Kuntaliitos ei vaikuta Poutun kouluvalintoihin.
– Olisin mennyt Helsinkiin lukioon, vaikkei liitosta olisi tullutkaan, hän vakuuttaa.

Ollaan taas Sakarinmäen koulukeskuksessa, ja aamun päiväkerho on vaihtunut illan Suora lähetys -tilaisuuteen. Pouttu laulaa Housebändissä, jonka johtamana nelisenkymmentä seurakuntalaista hiljentyy iltaan.

Kerran kuussa järjestettäviä maallikkovetoisia iltoja suunnittelee ydinporukka, joka on neljän vuoden aikana hitsautunut tiiviisti yhteen. Niin tiiviisti, että joukkoa kutsutaan Sakarinmäen seurakunnaksi.

Aktiiviryhmä ehti jo huolestua siitä, miten Suora lähetys -iltojen käy Helsingin vallan alkaessa. Ennen vuodenvaihdetta kuitenkin varmistui, että tilaisuuksia voidaan jatkaa entiseen malliin.

Sipoo häviää rahassa

Siinä missä Sipoon seurakuntayhtymä menettää liitoksen myötä kirkollisverotuloistaan arviolta 15 prosenttia, Helsingin yhtymän verotulot kasvanevat 0,4 prosenttia.

5–10 vuoden kuluttua Mikaelin seurakunnan haasteet liitosalueella ovat vielä aivan toista luokkaa kuin nyt. Helsingin kaupunki haukkasi palan Sipoota yhdestä syystä: voidakseen kaavoittaa alueelle asuntoja kymmenille tuhansille ihmisille.

   Se merkitsee, että ennemmin tai myöhemmin seurakunnan on palveltava näitä ihmisiä ja rakennettava alueelle myös uusia tiloja.

Suora lähetys -iltaan tulleet Pekka ja Anne Juntunen tietävät, että liitos on kova pala ennen kaikkea vanhuksille ja ruotsinkielisille. Tuoreina helsinkiläisinä Juntuset ovat itsekin huolissaan siitä, mihin uuden kotikaupungin terveydenhuollon rahat riittävät.

Seurakunnan toimintaan pariskunta uskoo osallistuvansa sekä Helsingissä että Sipoossa.
– Eikä siihen liity mitään protestia, Anne Juntunen korostaa.

Sakarinmäen toiminnassa alusta saakka mukana ollut pastori Riitta Kaajava muistuttaa, että alueen ihmisten historia ja suhteet eivät katkea hetkessä.
– Mutta Kristuksen ruumis, seurakunta, toimii rajan kummallakin puolella.