Sinilaakson siskokset tanssivat tarvittaessa vaikka takapihan kostealla nurmella paljain varpain. Neidot ikä- ja pituusjärjestyksessä: Nelli 14, Henni 16, Fanni 18 ja Emmi 22. Kuva: Karoliina Ek
Tanssin taikaa Sinilaaksoilla
Sinilaakson sisaruksista toiseksi vanhin, Fanni, oli nelivuotias, kun lähes tauoton tanssiminen perheessä alkoi.
”Toinen jalkani on vähän sisäänpäin kääntyvää mallia. Lääkäri vinkkasi äidille, että minut kannattaisi viedä tanssimaan, josko jalka siitä korjaantuisi”, Fanni kertoo. Tuosta hetkestä on kulunut neljätoista vuotta, joiden aikana tanssimisesta on tullut sekä hänelle että perheen kaikille sisaruksille tärkeä osa elämää.
Liikettä pienestä pitäen
Fanni aloitti tanssiharrastuksen Nurmijärven Tanssiopiston lasten tanssiryhmässä, jossa kehon hallintaa opitaan leikin varjolla. Klassisen baletin ja nykytanssin kuviot hiipivät harjoituksiin mukaan pikkuhiljaa.
Henni, sisaruksista toiseksi nuorin, halusi 7-vuotiaana myös tanssimaan. Samalla perheen nuorimmainen, silloin 4-vuotias Nelli aloitti lasten tanssiryhmässä. Ujon tytön tukena olivat hyvä opettaja sekä isosiskot, jotka saattoivat hänet tunneilleen kädestä pitäen.
Sisaruksista vanhin, Emmi, alkoi käydä Streetdance-tunneilla koulukaverinsa kanssa 8-vuotiaana.
”Kävin katsomassa Fannin harjoituksia ja innostuin myös baletista ja nykytanssista. Erilaisia tanssitreenejä on sen jälkeen ollut kuudesti viikossa”, Emmi kertoo.
Sinilaakson sisarukset ovat tanssineet samassa koulussa vuosia mutta esiintyneet yhdessä vain yhden kerran.
”Olemme olleet eri erikoiskoulutusryhmissä. Tanssikoulun juhlissa olemme yleensä olleet kaikki lavalla mutta eri aikaan”, tytöt summaavat.
Sisaruksille tuntuvat maistuvan tanssin kaikki lajit, mutta muutakin liikuntaa mahtuu perheen elämään.
Täyden toiminnan perhe
Haastatteluiltana perheen isä on tennisharjoituksissaan. Myös tytöt ovat pelanneet tennistä ja sulkapalloa, jääkiekkoa ja ringetteä. Emmi on ollut innokas ratsastaja ja Nelli on ehtinyt harrastaa myös trampoliinivoimistelua, akrobatiaa, taitoluistelua ja yleisurheilua.
Liikunnallisten harrasteiden rinnalla tytöt ovat soittaneet viulua, käyneet kuvataidekoulua ja näytelleet.
Perheen äiti Armi Sinilaakso on kuljettanut tyttöjä harrastuksiin ahkerasti.
”Mieheni on työnsä takia ehtinyt tehdä sitä vähemmän, mutta mielelläni minä olen kuskina toiminut. Joskus lauantaiaamuna seitsemältä tyttöjä Kalajärveltä Nurmijärvelle kuskatessa kävi kyllä mielessä, onko tämä nyt ihan viisasta”, äiti hymyilee.
Emmillä on nyt ajokortti, ja hän hoitaa osan kuljetuksista. Lisääntyneen vapaa-aikansa äiti on täyttänyt tietenkin tanssilla.
”Muutama vuosi sitten innostuin itsekin ja ilmoittauduin aikuisbalettiin. Se on vaikeaa mutta kivaa!”
Tanssi myös ammatiksi
Henni Sinilaakso aloittaa tänä syksynä kolmivuotiset tanssijan ammattiopinnot Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa.
”Olen aina halunnut ammattitanssijaksi, mutta en ole aiemmin uskonut että se olisi mahdollista. Ajattelin että määrätietoista harjoittelua olisi tarvittu vielä nuorempana, jotta ammattilaiseksi voisi päästä”, Henni sanoo.
Hennin viikot tulevat rytmittymään parina päivänä lukio-opintojen ja muina päivinä tanssiharjoitusten tahtiin. Opintoihin kuuluu myös tanssin teoreettisia aineita, kuten tanssin historiaa.
”Valmistumisen jälkeen työllistyminen on haastavaa. Suomen Kansallisbaletissa on rajallinen määrä paikkoja, mutta olen valmis lähtemään töihin myös maailmalle.”
Sibelius-lukion tanssilinjalta juuri valmistunut Fanni on lähdössä Keski-Pohjanmaan Kulttuuriopistoon Kälviälle. Hän kaavailee itselleen tanssinopettajan ammattia.
”Vuosi opistossa, aamusta iltaan tanssien, on hyvä tapa kokeilla, haluanko tästä tosiaan ammatin”, Fanni toteaa. Hänellä on valmiina mielessään toinenkin ammattivaihtoehto.
”Ellei tanssimisesta tule ammattia, voisin opiskella sosionomiksi ja tehdä töitä huostaanotettujen lasten hyväksi.”
Nellikin haaveilee tanssimisesta ammattina. Emmi jatkaa aktiivisena harrastajana ja opiskelee liiketaloutta.
Tanssi on kuin hengitys
Tanssiminen on niin itsestään selvä osa Sinilaakson sisarusten elämää, että heidän on vaikea määritellä, mitä se merkitsee.
Fanni, joka on muun muassa tanssinut nykytanssia Helsingin tuomiokirkossa jouluna, sanoo että tanssi on itsensä ilmaisemista.
”Harjoitteleminen on myös palkitsevaa”, miettii Emmi. ”Kun oppii jonkin vaikean kuvion lukuisten yritysten jälkeen, ahaa-elämys on tosi hieno.”
Nellille, sisarusten ainoan koululiikunnasta kympin napanneelle, liikkuminen sinänsä on tärkeää.
”Onko tanssiminen enemmän taidetta vai liikuntaa, riippuu siitäkin, mistä tanssin lajista puhutaan”, hän sanoo.
”Rutiineistakin saa paljon irti. Hienointa on silti esiintyminen”, sanoo Henni, ja sisaret nyökkäävät.
Jaa tämä artikkeli: