Alttarin edessä. Pirkko Jalovaara rukoili ihmisten puolesta Espoonlahden kirkossa huhtikuussa 2013.
Tapahtukoon sinun tahtosi
Karismaattinen liike puhuu parantavasta rukouksesta. Pysyykö ahkera rukoilija terveempänä kuin laiska?
Annikilla on sydämen rytmihäiriö. On myöhäinen perjantai-ilta, ja Radio Deissä on käynnissä Pirkko Jalovaaran Sanan ja rukouksen ilta. Avustajat ottavat vastaan kuuntelijoiden rukouspyyntöjä puhelimitse, ja Jalovaara rukoilee suorassa lähetyksessä.
Yksi lähetykseen soittavista on Annikki.
”Tehdään niin, että laita Annikki siellä Seinäjoella sydämen päälle käsi. Ja kaikki te, joilla on näitä kipupaikkoja, nyt laitetaan käsi sen sairaan paikan päälle”, Jalovaara neuvoo kuulijoitaan.
”Raamatun mukaisesti, todella Jeesus pyytää, että me, me parannamme näitä sairauksia. Ei rukoilla pelkästään vaan parannamme.”
”Jeesuksen nimessä, Herra kiitämme siitä, että tämä sama Pyhä Henki, joka nyt virtaa täällä studiossa, se koskettaa Annikin sydäntä ja ne rytmihäiriöt rauhoittuvat.”
Rukousperinne on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana, kertoo käytännöllisen teologian yliopistonlehtori Johan Bastubacka Helsingin yliopistosta. Sairaiden puolesta rukoileminen on aina ollut osa luterilaista perinnettä, mutta karismaattisuuden nousun myötä sen merkitys on kasvanut.
Erilaiset helluntailaistyyppiset, karismaattiset ja uuskarismaattiset liikkeet kasvavat maailmalla uskonnollisista liikkeistä nopeimmin. Karismaattinen liikehdintä on läpäissyt myös perinteiset kirkkokunnat.
Bastubacka erottaa toisistaan klassisen rukousperinteen sekä toisaalta uudemman karismaattisen rukousperinteen. Niillä on myös yhteistä, mutta jälkimmäinen korostaa Pyhän Hengen armolahjoja kuten profetoimista, kielillä puhumista ja rukouksella parantamista.
Klassisen rukousperinteen tapaa rukoilla sairaiden puolesta Bastubacka kuvailee ”nöyräksi pyytämiseksi”. Siihen liittyy ajatus Jumalan tahdon etsimisestä.
Isä meidän -rukouksessa sanotaan, että tapahtukoon sinun tahtosi. Se on suuri luottamuksen osoitus.
Ajatus siitä, että ihminen vaatisi Jumalaa toimimaan haluamallaan tavalla, on Bastubackan mukaan kaikille kristillisille perinteille vieras.
”Uuskarismaattisuuden piirissä sellaistakin kuitenkin esiintyy esimerkiksi satelliittikanavien evankelistojen puheissa.”
Toinen ero klassisen ja uudemman rukousperinteen välillä liittyy tapaan suhtautua rukousvastauksiin. Bastubacka kertoo, että aikaisemmin parantumisrukoukseen saatua vastausta seurannutta julkisuutta ja huomiota paettiin.
”Rukousvastausten käyttäminen oman toiminnan markkinoinnin välineenä on erittäin ongelmallista.”
Edellisen radiolähetyksen jälkeen on tullut paljon viestejä. Pirkko Jalovaara lukee ne ääneen ohjelmassaan. Moni kiittää, että Jalovaaran rukoukset ovat auttaneet. Viestejä lähettäneet ihmiset kertovat parantuneensa muun muassa erilaisista syövistä, riippuvuuksista, kiputiloista, unettomuudesta, masennuksesta, laktoosi-intoleranssista ja lapsettomuudesta.
Lähetyksen puhelinpäivystykseen soittaa Sakari. Hän kertoo, että vasemman käden kipu on parantunut edellisen rukouksen aikana. Jalovaara kehottaa jälleen niitä kuulijoita, joilla on terveysongelmia, asettamaan kätensä kipeän paikan päälle.
Jalovaaran vahva ja kuulas radioääni muuttuu heiveröiseksi. On helppo kuvitella hänen sulkeneen silmänsä. Tauot sanojen välillä pidentyvät.
”Nyt ystävät tänne laskeutuu ihmeellinen Pyhän Hengen voima. Nyt Jumala parantaa niitä, joilla on erittäin vaikeita ongelmia terveydessä”, Jalovaara kertoo.
”Jumala näyttää kuvia nuorista ja vanhemmista. Liikuta sitä kipeää paikkaa nyt”, hän kehottaa.
Jalovaaran rukoustyö nousi laajaan julkisuuteen viime keväänä, kun YLE:n tutkivan journalismin MOT-ohjelma kävi Kallion kirkossa seuraamassa rukousiltaa. Ohjelman jälkeen helsinkiläiset kirkkoherrat sopivat, ettei Pirkko Jalovaaraa toistaiseksi kutsuta seurakuntiin esiintymään. Sopimus on yhä voimassa. Siitä jättäytyi ulkopuolelle ainoastaan ruotsinkielinen Petrus församling -seurakunta, joka toimii muun muassa Munkkivuoren kirkossa.
MOT-ohjelmassa esitetyssä nauhoituksessa viime vuoden tammikuulta Jalovaara saarnasi lääkkeitä vastaan. Tämän vuoden tammikuussa lähetetyssä Radion Dein rukousillassa Jalovaara ei kehota ketään lopettamaan lääkkeiden käyttöä tai kiellä käymästä lääkärissä. Ei hän tosin siihen kannustakaan, ei edes Annikkia.
Rukousystävät ry kerää työhönsä rahaa lahjoituksista ja kolehdeista. Yhdistyksen viimeisin rahankeräyslupa meni umpeen viime marraskuussa, eikä uutta lupaa ole toistaiseksi hellinnyt, sillä poliisi tutkii epäselvyyksiä viimeistä edellisen keräyskauden tilityksessä.
Pirkko Jalovaaralla on paljon seuraajia. Hän kertoo lähetyksessä, että rukouspyyntöjä otetaan vastaan 22 puhelinlinjalla, ja että kaikki nuo linjat ovat jatkuvasti varattuina. Radio Dein ohjelman lisäksi Jalovaaralla on viikoittainen ohjelma TV7:lla sekä kahden tunnin mittainen rukouspuhelinpäivystys joka arkipäivä.
Muina aikoina rukouspyyntöjä kerätään Rukousystävät ry:n verkkosivujen lomakkeen kautta. Toisella lomakkeella voi jättää todistuksen parantumisihmeestä. Sen liitteeksi pyydetään lisäämään lääkärinlausunto.
Seuraajien määrän voi päätellä myös siitä, että marraskuusta 2009 marraskuuhun 2011 jatkuneen rahankeräyslupakauden aikana Rukousystävät ry sai lahjoituksia 644 555 euron edestä. Nyt poliisi tutkii, onko rahat käytetty luvan mukaisesti auttamistyöhön. Yhdistyksellä ei ole lupaa käyttää keräystuottoja esimerkiksi palkkoihin tai toimistokuluihin.
Iltalehden tietojen mukaan vuonna 2010 keräystuottoja oli 434 000 euroa, josta palkkoihin käytettiin 95 000 euroa ja ammattikirjallisuuteen ja -lehtiin 11 000 euroa. Lahjoituksia Intiaan, Latviaan ja kotimaahan tehtiin 23 000 euroa.
Esse tavoitti Pirkko Jalovaaran puhelimitse ja kysyi, miksi lahjoituksiin osoitettiin 23 000 euroa, kun keräystuotot yhteensä olivat 434 000 euroa.
Jalovaara sanoo, että hänestä on julkaistu virheellistä tietoa vahingoittamistarkoituksessa. Hän korostaa, että Rukousystävien keräystuotot on tarkoitettu ensisijaisesti kotimaassa tehtävään esirukoustyöhön.
”Ei niitä ole tarkoitus todellakaan siirtää mihinkään Intiaan, Latviaan tai muualle. Me emme ole lähetysjärjestö”, Jalovaara sanoo.
Rukousystävien vuonna 2011 tekemän rahankeräyslupahakemuksen perusteluissa kuitenkin kerrotaan, että ”suuri osa rahankeräysluvan puitteissa kerättävistä varoista käytetään aineelliseen auttamiseen kotimaassa ja ulkomailla”.
Jalovaaran mukaan se, että keräystuottoja ei saisi käyttää palkkakuluihin, ei pidä paikkaansa. Jalovaaran näkemyksen mukaan palkkakulut kuuluvat esirukoustapahtumien ”matkustus-, ilmoittelu-, tiedotus-, järjestely-, postitus- ja puhelinkuluihin”, joiden kattamiseksi rahankeräyslupa on myönnetty.
Lääninhallituksen ratkaisussa rahankeräyslupahakemukseen kuitenkin todetaan, että hakemus hylätään siltä osin kuin se koskee ”yhdistyksen yleisiin hallintokustannuksiin kuuluvia palkka-, postitus-, ja puhelinkuluja ja toimiston ylläpitokuluja”.
Lisäksi Jalovaara mukaan Iltalehden käyttämät lähteet ovat virheellisiä.
”Iltalehden lähde on ollut alun alkaen väärä. Sen tietävät viranomaiset ja sen tiedät sinä nyt”, Jalovaara sanoo puhelimessa.
Iltalehden lähteinä on Rukousystävien rahankeräyslupahakemus liitteineen, Lääninhallituksen ratkaisu lupahakemukseen ja yhdistyksen rahankeräystilitys. Asiakirjat ovat julkisia ja saatavissa Poliisihallituksesta.
Jalovaara on koulutukseltaan ekonomi ja aikaisemmin hän työskenteli mainostoimiston johtajana. Nykyään hän elättää itsensä esirukoilijan työllä. Viime vuosina Jalovaaran ansiotulot ovat kasvaneet merkittävästi. Vuonna 2012 ne olivat 127 058 euroa. Se on hieman enemmän kuin arkkipiispa Kari Mäkisen vuosipalkka.
Rahankeräysluvat myöntää Poliisihallituksen arpajaishallintoyksikkö. Yksikön ylitarkastaja Jouni Kitunen ei halua nyt kommentoida poliisin keskeneräistä tutkintaa tai uutta lupahakemusta. Iltalehdessä hän on kuitenkin kertonut, että esitutkinta on ”jonkinlainen este” uuden luvan myöntämiselle.
Pirkko Jalovaara kertoo ohjelmassaan lupahakemuksen juuttuneen käsittelyjonoihin.
”Tuo tarkastaja Jouni Kitunen neuvoi, että meille saa kyllä lahjoittaa rahaa, mutta itse en saa olla sitä pyytämässä.”
Kun hätä on suuri, kaikkia keskenään yhteensopivia keinoja kannattaa kokeilla, sanoo Pakilan seurakunnan aikuistyön pastori Antti Kylliäinen.
”Kunhan ei heittäydy pelkästään rukouksen varaan. Kannattaa kuunnella myös, mitä lääkäreillä on sanottavanaan.”
Kylliäinen muistuttaa, ettei Jumala aina toimi niin kuin toivoisimme, vaikka Raamatussa niin tunnutaan lupaavankin.
”Jeesus sanoo, että mitä ikinä te pyydätte minun nimissäni, sen te saatte. Se on lupaus, joka ei mitä ilmeisimmin pidä paikkaansa. Arkikokemus kertoo, että rukouksiin ei aina saa ainakaan sitä vastausta, jonka toivoisi saavansa”, Kylliäinen sanoo.
”Rukoilemalla ei voi taivutella Jumalan mieltä.”
Se ei tarkoita, että rukoileminen olisi turhaa.
”Se, että voi olla yhteydessä Jumalaan, on suuri lahja.”
”Jos sairas ihminen tietää, että joku rukoilee hänen puolestaan, niin se voi vähintään helpottaa oloa. Parhaimmillaan tieto voi edesauttaa paranemistakin.”
Rukouksen positiiviset vaikutukset tuntee myös sairaalapastori Ulla Ullgren, joka työskentelee Auroran sairaalassa psykiatrian ja infektiosairauksien poliklinikoilla ja Meilahdessa syöpätautien klinikalla.
Ullgrenin tapaamat potilaat kertovat usein saaneensa Facebook-viestejä, tekstiviestejä ja puheluita, joissa luvataan muistaa rukouksissa. Tieto rukouksesta lohduttaa.
”Rukouksen ketjut saattavat yltää toiselle puolelle maapalloa. Se tuntuu monesta käsittämättömältä, että tuntematon ihminen rukoilee puolestani.”
Ullgren rukoilee potilaiden ja omaisten kanssa myös yhdessä.
”Ihmisenä taitoni ja keinoni auttaa ovat rajalliset. Ei ole keinoa tavoittaa ihmisen sisäistä maailmaa. Rukoukseen liittyy luottamus siitä, että Jumala voi koskettaa.”
Moni potilaista pyytää voimaa itselleen ja toisille. Erilaiset toimenpiteet ja läheisten jaksaminen sairaalan ulkopuolella huolestuttavat. Joskus Ullgrenia pyydetään rukoilemaan ihmettä, ja joskus käy niinkin, että sairaus etenee odotettua hitaammin tai potilaan olo helpottuu muuten. Ullgren luottaa siihen, että rukoukset vaikuttavat ”jollakin salatulla tavalla”.
”Jumala vastaa rukouksiin, mutta me emme tiedä miten tai milloin. Usein joutuu suostumaan siihen, ettei ihmisenä tiedä eikä ymmärrä.”
Parantavasta rukouksesta Ulla Ullgren ei halua puhua ollenkaan, vaan puhuu mieluummin rukouksesta paranemisen puolesta. Se on laaja-alaisempaa kuin rukous sairauden poistumisen puolesta.
”Meidät on kristittyinä kutsuttu tekemään parantavaa työtä maailmassa erilaisen särkyneisyyden, haavoittumisen ja jakaantumisen keskellä, sekä yksilöiden että yhteisöjen keskuudessa.”
Ullgren muistuttaa myös, että rukoilemiseen liittyy suuri vastuu. Hän vetoaa ekumeenisen Iona-yhteisön perustajan George MacLeodin sanoihin: on jumalanpilkkaa rukoilla keuhkoputkentulehdusta sairastavan naisen puolesta, jos emme samalla tee jotakin hänen asuntonsa kosteusvauriolle, joka aiheuttaa sairauden.
”Rukouksen pitäisi kulkea käsi kädessä sosiaalisen vastuun ja oikeudenmukaisuuden kanssa.”
Jalovaara pitää illan Espoonlahdessa
Espoonlahden seurakunta on kutsunut Jalovaaran pitämään seurakuntailtaa 7.5. Espoonlahden kirkolle. Muut Espoon seurakunnat ja Kauniaisten suomenkielinen seurakunta eivät ole aikeissa järjestää iltoja yhteistyössä Jalovaaran kanssa.
Espoon hiippakunnan kirkkoherrat linjasivat maaliskuussa 2013 yhteiset toimintamallit Pirkko Jalovaaran rukousiltoja koskien. Piispa Tapio Luoman johdolla laaditussa linjauksessa muistutetaan, että seurakunnat päättävät itsenäisesti tilojensa luovuttamisesta Jalovaaran käyttöön.
Linjauksessa todetaan, että karismaattisella hengellisyydellä sinänsä on oma paikkansa seurakuntien elämässä. Jalovaaralta kuitenkin edellytetään, että hänen opetuksensa on kirkon opin mukaista. Radio- ja televisioesiintymisten tulee olla linjassa kirkoissa tapahtuvan julistuksen kanssa. Jalovaaran tulee myös olla riittävässä vuorovaikutuksessa seurakunnan johdon kanssa ennen suunniteltua tilaisuutta.
Ulla Lötjönen
Jaa tämä artikkeli: