Matalassa vedessä. Weligamassa, Sri Lankan etelärannikolla, kalastajat työskentelevät perinteisellä tavalla, joka ei häiritse kaloja. Kuva vuodelta 1995.
Tarinankertojan matkassa
Yli kolmekymmentä vuotta Steve McCurry on kolunnut maapalloa ristiin rastiin, erityisesti Aasiassa.
Teksti Satu Itkonen
Kuva Steve McCurry
Yksi ja sama valokuva ihmisestä voi yhtaikaa toimia kahdella tavalla. Yhtäältä se voi korostaa kulttuurien eroja ja ihmisten erityisyyttä ja toisaalta toimia siltana kuvan katsojan ja kuvassa esiintyvän henkilön välillä, ajan ja paikan suuristakin eroista huolimatta.
Ihmisyyden eleettömässä esilletuomisessa on mielestäni iso osa yhdysvaltalaisen valokuvaaja Steve McCurryn (s. 1950) valokuvien tenhoa. Yli kolmekymmentä vuotta McCurry on kolunnut maapalloa ristiin rastiin, erityisen aktiivisesti Aasiassa.
Hän on kuvannut konfliktialueilla kuten Persianlahdella reportaaseja suurimmille kuvatoimistoille ja mediayhtiöille sekä kohdannut inhimillistä kärsimystä myös kotimaassaan kaksoistornien tuhoa ikuistaessaan.
Mutta ehkä sitäkin enemmän McCurry on kuvannut elämän arvokkaaksi tekeviä asioita: toivoa, sinnikkyyttä, onnea ja välittämistä. Ihminen on hänen kuviensa keskeinen aihe.
Hänen läpimurtonsa valokuvaajana tapahtui 1979, kun hän pääsi salaa kuvaamaan Afganistanin konfliktitilanteeseen.
Nykyään McCurry on moneen kertaan palkittu valokuvaaja ja yhä täydessä työn touhussa. Viime kesänä hän kuvasi suomensukuisten vepsäläisten elämää autioituvissa kylissä Venäjällä. Nämä kuvat ovat nyt ensi kertaa näyttelyssä.
Nyt Helsinkiin rakennettu näyttely painottaa Steve McCurryn tuotannon seesteisempää puolta. Useat kuvista ovat häkellyttävän kauniita sommitelmallisesti sekä väreiltään. Niitä taustoitetaan kuitenkin harmittavan vähän – katsojalle kerrotaan lyhyesti vain kuvausaika ja -paikka ja kuvan aihe. Kun jokainen yksittäinen kuva on jo itsessään tarina, jää vain kuviteltavaksi, miten paljon kiehtovia tilanteita joka ainoan kuvan ottamiseen on liittynyt.
Kymmenistä tuhansista mahdollisista kuvista näemme reilut sata otosta ihmiselämää yli kahdestakymmenestä kiinnostavasta kohdemaasta tai -paikasta.
Kuvat on ryhmitelty teemoittain: arki, työ, henkilökuvat ja uskonto. Monsuunisateiden aiheuttamien tulvien keskellä kahlaavasta räätälistä katse hyppää uskomatonta vartalon- ja mielenhallintaa vaativiin munkkien harjoituksiin, vepsäläismummon arjesta intialaisen gurun kasvoihin.
Kuvaaja käyttää valtaa jo kuvatessaan, ja media valitsee kuhunkin yhteyteen tulevat mediakuvat laajasta tarjonnasta. Nuo julkaistut kuvat muovaamat mielikuvaamme maailmasta: mitä ei näe, sitä on vaikeampi edes kuvitella. Valokuvilla voi pönkittää ennakkoluuloja tai antaa mahdollisuus suvaitsevaisuudelle.
McCurry ei halua kuitenkaan mystifioida valokuvaajan työtä. Hän pitää hyvänä valokuvana sellaista, jota ei voi unohtaa ja joka porautuu katsojan mieleen. Hänen mukaansa valokuvat kantavat muistoja ja pitävät kiinni ohimenevistä hetkistä. McCurry on harmissaan maapallomme kulttuurisen monimuotoisuuden ja omaleimaisuuden häviämisestä. Ihmisten vaatetus, ympäristöt ja tavat samankaltaistuvat kovaa vauhtia kaukaisimmissakin maailmankolkissa.
Puhuttelevista kuvista päätellen Steve McCurry saa ihmiset rentoutumaan ja olemaan eleettömästi omana itsenään kameran ääressä, vaikka hänellä ei olisi kuvattavien kanssa yhteistä kieltäkään.
Inhimillisesti samanarvoisiksi nousevat niin itsetietoiset lasten katseet, tutkimattomat vanhat miehet tai burkhan takana olevat afgaaninaiset. Kun ihminen katsoo suojaamattomana, rehellisenä kameraan, tuntuu ainakin minusta katsojana kuin olisin saanut lahjan – luvan todella katsoa toista ihmistä.
Vieraita kulttuureita kuvaavat tilanteet tai uskonnonharjoittajien seremoniat jäävät ilman taustatietoja koristeellisiksi välähdyksiksi. Niistä voi toki nauttia myös sellaisenaan.
Seepra ei pääse raidoistaan, sanotaan. McCurryn kuulusin valokuva on National Geographic -lehdessä 1985 julkaistu kuva 12-vuotiaasta, pakolaisleirillä kuvatusta vihreäsilmäisestä afgaanitytöstä Sharbat Gulasta . Näyttelyssä tuon kuvan parina on 17 vuotta myöhemmin otettu kuva samasta henkilöstä. Naisen jäljittämisestä tähän toiseen kuvaan kertova jännittävä tv-dokumentti on nähty Suomessakin, ja se pyörii näyttelyn yhteydessä tauotta.
Steve McCurryn valokuvia Helsingin Taidehallissa, Nervanderinkatu 3. Avoinna 4.8 saakka ti, to ja pe 11–18,
ke 11–20, la ja su 11–17.
Liput 10 / 7 e, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi.
Steve McCurryn kuvia voi selailla teemoittain hänen verkkosivuillaan
www.stevemccurry.com/galleries.
Jaa tämä artikkeli: