Marko Leino jättäytyy tarinoidensa henkilöiden vietäväksi ja kirjoittaa ylös, mitä tapahtuu.
Tarinat pään sisällä
Marko Leino elää kirjoittaakseen ja kirjoittaa elääkseen.
Marko Leino on tehnyt runoja, näytelmiä, lasten ja aikuisten kirjoja ja elokuvakäsikirjoituksia. Hänen käsistään ovat lähteneet tarinat muun muassa elokuviin Rööperi, Matti, Tummien perhosten koti ja Joulutarina.
Leinon toinen dekkari Ansa (Tammi) palkittiin juuri vuoden 2009 parhaana suomalaisena dekkarina.
— Olen käyttänyt itsestäni nimikettä kirjoittamisen sekatyömies. Lähdin liikkeelle siitä, että jos ja kun ryhdyn kirjoittamisen ammattilaiseksi, elätän itseni oikeasti kynällä. Pääosin leipä on tullut elokuvista.
Leino sanoo olevansa erakkoluonne, joka viihtyy paremmin oman päänsä sisällä kuin ympäröivässä todellisuudessa. Siksi kirjoittaminen sopi työksi, kun muut ammatit eivät maistuneet.
— Yksi päivä vaan päätin, että alan kirjailijaksi, Leino heittää.
Hän myöntää kuitenkin, ettei todellisuus aivan niin mennyt. Hän opiskeli eri lajien kirjoittamista kuutisen vuotta ennen vapaaksi kirjailijaksi jättäytymistä.
Leinon mieltä lämmittävät käsikirjoittamiensa elokuvien katsojaluvut ja palkinnot, mutta mies itse seurailee mieluummin tapahtumia kulisseissa myhäillen ja antaa ohjaajien ja näyttelijöiden näkyä. Dekkarista saadun palkinnon kanssa se ei onnistukaan.
— Ei ole ketään, jonka selän taakse piiloutua.
Reppu ja runo puhdistavat
Ansa on visuaalinen kirja. Tapahtumat on helppo kuvitella mielessään kohtauksina. Leinolle visuaalisuus on ominainen tapa ajatella.
— Näen, kuulen, maistan, haistan ja tunnen kaikki tapahtumat. Minun täytyy päästä tilaan, jossa mielikuvitusmaailmani on vahvempi ja todempi kuin meidän yhteinen todellisuutemme.
— En yleensä edes tiedä, mihin kirjan henkilöt vievät minua. Se on nastaa. Olen tarinani vanki ja kirjoitan ylös, mitä tapahtuu. Oikea elämä tuntuu joskus aika lattealta.
Tarinamaailmasta täytyy myös irrottautua.
— Kun saan ensimmäisen version lähetettyä eteenpäin, minulla on tapana seuraavana aamuna pakata reppuun eväät ja kahvit, mennä luontoon ja kirjoittaa runo, joka nivoo projektin yhteen. Se on puhdistautumisriitti, yhden päivän irtiotto, hyvästit ihmisille ja maailmalle, joiden kanssa olen elänyt.
Jälkeenpäin Leino ei mielellään lue kirjojaan tai katsele käsikirjoittamiaan elokuvia.
— Kun olen tarinat kerran päästänyt itsestäni pois, en halua uudelleen alkaa elää niiden kautta.
Tarinoista syntyy seinäkuva
Elokuvien ja kirjojen kirjoittaminen eroaa Marko Leinon mielestä eniten siinä, että elokuvakäsikirjoituksen joutuu kirjoittamaan jopa 20 kertaa, kirjan pari kertaa.
— Elokuvassa täytyy koko ajan muistuttaa itseään siitä, mitä mikäkin asia maksaa ja kaikki pitää kirjoittaa dialogin ja toiminnan kautta. Pitää osata näyttää muutamalla sanalla asia, johon kirjassa voi uhrata vaikkapa kymmenen sivua.
Käsikirjoittajana Leino antaa valmiin työnsä ohjaajalle ja siirtyy sivuun.
— Käsikirjoittaja luo, ohjaaja toteuttaa ja tuottaja hankkii puitteet, Leino tiivistää.
Samasta tarinasta syntyy usein sekä kirja että elokuva. Ne eivät ole Leinolle toistensa sivutuotteita, vaan molemmat ovat yhtä arvokkaita.
— Minulle koko tuotantoni muodostaa yhtenäisen kuvan, joka verkottuu, sotkeentuu ja limittyy. Se on kuin seisoisin korkeassa huoneessa ja katselisin koko seinän peittävää, keskeneräistä maalausta. Kokonaiskuvassa ei näytä olevan mitään tolkkua. Ja kuitenkin tietää, että joku lanka siellä on.
Menneisyys meissä
Menneisyyden vaikutus ihmiseen on yksi Marko Leinon dekkareiden teemoista. Esikoisdekkari Epäilyksen päähenkilö on kasvanut uskonnollisessa äärilahkossa, eikä ole päässyt yli kokemuksistaan. Ansa on lohduton tarina, jossa henkilöt räpistelevät menneisyytensä ansoissa.
— Ansassa ei olla enää uhreja, vaan joudutaan kohtaamaan omat teot ja niiden seuraukset.
Dekkareista muodostuu trilogia. Sarjan päättää Saasta, joka on kaavailtu ilmestyväksi 2012.
— Ihmisen ei tarvitse olla menneisyytensä vanki, mutta uhriksi on huomattavasti helpompi heittäytyä kuin kääntää kielteiset kokemuksensa voimavaraksi. Se vaatii niin paljon, ettei kaikilla ole kykyä siihen, Leino pohtii.
Marko Leino sai Vuoden johtolanka -palkinnon ke 17.2.
Jaa tämä artikkeli: