Tarjan tie Vantaalta Ateenaan

• 22.05.2009 21:23
• Elisabet Aho
• Tarja Mykkänen-Vassilopouloksen kotialbumi

—    Parasta täällä ovat ilmasto sekä kreikkalaisten välittömyys, suurpiirteisyys ja lapsiystävällisyys, sanoo Ateenassa asuva Tarja Mykkänen-Vassilopoulos.

Kun Tarja Mykkänen Myyrmäestä lähti ystäviensä kanssa kahden viikon matkalle Kreetan saarelle 1980-luvulla, hän ei voinut aavistaa, että asuisi joskus Kreikan pääkaupungissa ja toimisi siellä opettajana. Tarja oli juuri kirjoittanut työn ohella ylioppilaaksi Ressun aikuislukiosta ja aloittanut tietojenkäsittelyn opiskelun Helsingin yliopistossa. Työssäkin hän oli ehtinyt olla atk-alalla jo vuosia.
Ensimmäisen lomaviikon jälkeen ystäväporukka päätti lähteä käymään Ateenassa. Laivamatka Kreetalta Ateenaan oli pitkä ja lämmin, ja Tarja tutustui laivalla ateenalaiseen diplomi-insinööriin, Marios Vassilopoulokseen.
Kreikka ja Marios tekivät Tarjaan lähtemättömän vaikutuksen, unohtumatonta lomaa seurasivat vierailut puolin ja toisin, mutta Tarja jatkoi sitkeästi opintojaan Suomessa. Hän mietti ja vertaili Suomen ja Kreikan eroja kunnes lopulta muutti Ateenaan. Häitä vietettiin vuonna 1986.  
— Alussa oli kaikin puolin kuherruskuukausivaihe, kaikki asiat näki kuin turistina. Parasta olivat silloin ja ovat yhä ilmasto sekä kreikkalaisten välittömyys, suurpiirteisyys, puheliaisuus ja lapsiystävällisyys. Hyvää on myös tunteiden näyttäminen niin hyvässä kuin pahassa, Tarja luettelee.
Kaikista tärkeintä maahanmuuttajalle oli hankkia heti kielitaitoa.
— Menin suoraan Ateenan yliopiston ulkomaalaisille tarkoitetulle kielikurssille. Kielitaidon kartuttua ylenmääräinen romanttisuus arjesta alkoi karista, Tarja sanoo nauraen. 

Muumien avulla tietotekniikkaa
Tarjan miehellä on edellisestä avioliitosta identtiset kaksospojat, jotka nuorempina viettivät paljon aikaa heidän kanssaan. Tarjakin innostui opiskelemaan Ateenassa lastentarhanopettajaksi ja työskenteli valmistuttuaan pienessä, kodikkaassa päiväkodissa nimeltä Iliahtida, eli Päivänsädekoti.
Päiväkoti sijaitsi omakotialueella. Lasten iloina siellä oli lintuja ja kilpikonnia. Siellä tehtiin myös ravitsevaa ruokaa, joka ei ole ollenkaan itsestään selvyys kreikkalaisissa päiväkodeissa saati kouluissa. Yleensä kouluissa ovat käytössä omat eväät, ja koulupäivät ovat pitkiä.
— Sitten päätin yhdistää entisen kokemukseni tietokoneista pedagogiikkaan. Opetin lapsille tietokoneen käytön alkeita muun muassa suomalaisten muumien avulla. Aluksi vanhemmat suhtautuivat varauksellisesti, mutta ensimmäisen tunnin jälkeen innostus levisi, Tarja kuvailee.
Suomi-koulun opettajana
Nyt Tarja on työskennellyt Ateenan seudulla sijaitsevan Pireuksen Suomi-koulun opettajana yli kymmenen vuotta. Lisäksi hän opettaa suomea yksityisesti aikuisille ja toimittaa Sinivalkopurjeet-lehteä.
Suomi-kouluja on ympäri maailmaa. Ne on tarkoitettu vieraassa maassa asuville suomenkielisille lapsille. Niissä opetetaan suomen kieltä ja pidetään yllä kielitaitoa.
Koulua käydään tavallisen koulun lisäksi kerran viikossa, yleensä lauantaisin. Opettajalta vaaditaan paljon, koska ryhmät ovat hyvin eri tasoisia.
Kreikassa on yhteensä seitsemän Suomi-koulua. Pireuksen Suomi-koulu toimii skandinaavisen kirkon tiloissa.
— Tavallista päivää ei ole. Mutta on ihanaa seurata naperoikäisten kasvamista murkkuikään ja huomata, kuinka he oppivat lukemaan suomalaisia kirjoja, Tarja kertoo.
Skandinaavisen kirkon tilaisuuksissa ovat myös ortodoksipapit olleet mukana ja Suomi-koululla on vieraillut Rhodoksen turistipappipariskunta.
Suomi-koulun kautta Tarja pitää myös yhteyttä toisiin Ateenassa asuviin suomalaisiin.
— Lainaamme toisillemme suomalaisia kirjoja ja lehtiä ja joskus menemme katsomaan yhdessä elokuvaa tai viettämään pikkujoulua.

Koko talo heilui
Viime vuoden lopulla Ateenassa oli suuria mielenosoituksia ja mellakoita. Tarjan mukaan ne olivat odotettavissa, kärjistynyt poliittinen tilanne oli hautunut pitkään. Mellakat syttyivät poliisin väkivaltaisista otteista, jotka aiheuttivat 15-vuotiaan koulupojan kuoleman.
— Nuoriso oli noussut vastarintaan korruption, poliittisten skandaalien, opetusjärjestelmän puutteiden ja työttömyyden vuoksi. Yhä useampi opiskelee, mutta parhaatkaan eivät työllisty. Sillä paikat saadaan vain poliittisilla tai muilla suhteilla, Tarja selventää.
— Kreikkalaiset vastustavat kuitenkin väkivaltaa. Näin rajut purkaukset olivat kaikkien mielestä liikaa. Nyt tilanne on toistaiseksi rauhoittunut, mutta epäkohdat eivät ole poistuneet, Tarja lisää.
Luonnonmullistuksia saattaa silti tulla, milloin vain. Tarja asuu miehensä kanssa Galatsin kaupunginosassa, joka sijaitsee 13 kilometrin päässä keskustasta. Muutama vuosi sitten maanjäristys koetteli pahiten juuri tätä kaupungin pohjoista vyöhykettä.
— Hyllyiltä putosivat kaikki ihanat anopilta saadut koriste-esineet ja joka paikka talossa heilui. Onneksi mies oli kotona ja heti, kun heilunta lakkasi syöksyimme portaisiin ja ulos aukiolle ennen jälkijäristyksiä.

Ystävät juhannussaunaan
Suomessa Tarja käy noin kerran vuodessa, usein elokuussa, kun Ateenassa on tukahduttavan kuuma. Suomesta hän sanoo kaipaavansa sukulaisia, ystäviä, luontoa ja kirjastoja.
— Sekä kaiken toimivuutta ja suomalaista leipää, hän lisää.
— Mutta kun olen käynyt Suomessa, ja lentokone kaartaa Ateenan ylle laskeutuakseen, tunnen, että tulen kotiin, hän sanoo.
— Mieheni tosin nauraa, että olen yrittänyt kaikki nämä vuodet muuttaa Kreikkaa omanlaisekseni enkä ole antanut sen muuttaa minua. En vieläkään ymmärrä, miksi matot laitetaan kylmille kivilattioille vasta talven tultua. Tai miksi asuntoja ei lämmitetä yhtään aikaisemmin, ennen kuin talvi ja sateet marras–joulukuussa toden teolla tulevat Ateenan korkeudelle.
Vassilopouloksien kotiin on rakennettu myös sauna.  
— Siellä järjestän juhannussaunaillan Ateenassa asuville suomalaisystäville, Tarja kertoo.