Tarvitaan analyyttisia saarna-arviointeja

"Juuri ensimmäisenä adventtina ja jouluaattona, kun kirkkoon tulee paljon ihmisiä, saarnat pitäisi valmistella perusteellisesti", toteaa Risto Moisio mielepidekirjoituksessaan.

• 11.01.2016 11:20
• Risto Moisio

Puistolan pappi Esko M. Laine (Kirkko ja kaupunki 23.12.2015) otti kantaa päätoimittaja Seppo Simolan saarnakritiikkiin (Kirkko ja kaupunki 16.12.2015). Mielestäni saarnan pitää aina olla Kristus-keskeinen. Saarnan pitää myös pystyä kertomaan ymmärrettävästi ja kansanomaisesti Raamatun ajan yhteiskunnasta ja kulttuurista. Olen kuullut hyviä saarnoja, jotka ovat täyttäneet molemmat kriteerit.

Valitettavasti hutiloiden valmisteltuja saarnoja on ollut luvattoman paljon. Mieleeni muistuu pitkäperjantain saarna, joka oli lähes kokonaan seurakunnan pääsiäisajan tapahtumien esittelyä. Pari ensimmäisen adventin saarnaa on jäänyt mieleen yleisenä höpinänä odottamisesta. Viimeksi jouluaaton hartaudessa kerrottiin Joosefin ja Marian pitkästä matkasta Betlehemiin ja keskityttiin joulumatkan tekemisen hankaluuteen varsinkin lasten kanssa. Kertaakaan minulla ei ole ollut rohkeutta mennä sanomaan papille saarnan mitättömyydestä.

Juuri ensimmäisenä adventtina ja jouluaattona, kun kirkkoon tulee paljon ihmisiä, saarnat pitäisi valmistella perusteellisesti. Näin ihmiset motivoituisivat tulemaan kirkkoon muulloinkin. Vai ajattelevatko papit, ettei saarnoihin tarvitse panostaa juhlapyhinä, koska väkeä tulee muutenkin? Tällaisen käsityksen saanut seurakuntalainen saattaa jopa harkita kirkosta eroamista. Ainakin hän alkaa valikoida, kenen saarnoja menee kuuntelemaan. Näin ei periaatteessa saisi olla. Jumalan sanan pitäisi olla yhtä arvokasta saarnaajasta riippumatta.

Risto Moisio
Tampere