Tarvitaan sydämen ympärileikkaus
Luokkatoverini Ralph Jaari kirjoittaa (Kirkko ja kaupunki 7.10.) mielenkiintoisesti siitä, miten hän kokee juutalaisuutensa. Miten me lukiolaisina koimme Ralphin ja parin muunkin luokkatoverimme juutalaisuuden? Emme varmaan mitenkään. En muista, että olisimme edes miettineet heidän juutalaisuuttaan. He olivat niin kuin me muut. Muistan vuodelta 1967 Ralphin viileän ja asiantuntevan analysoinnin siitä, mitä Lähi-idässä tapahtui. Myöhemmin Max Jacobsonin kirjojen sisältämät viisaudet ovat väistämättä tuoneet mieleen luokkatoverini.
Neljännen polven suomalainen Ralph Jaari ilmaisee arjen huolen siitä, että kansainvälinen politiikka ilmestyisi etuovellemme. Emme tietenkään voi sallia täällä minkään muualta tuodun vihan lietsonnan kohdistuvan juutalaisiimme. Kansallisesti vaikeana aikanakin natsihallinnolle vastattiin Suomen armeijassa olevan vain suomalaisia sotilaita.
Ajankohtaisessa maahanmuuttovyöryssä on lähdetty liikkeelle seudulta, josta myös Abram perheineen lähti. Kristillisessä kirkossa nimenomaan uskon isässä, Abramissa, löydämme teologisia yhtymäkohtia juutalaisuuteen. Kristillisessä kirkossa, jossa elämä perustuu Jumalan Sanaan, ei voida välinpitämättömästi lukea meille juutalaisuuden kanssa yhteistä osaa pyhästä kirjasta. On myös sanottu, että juutalaisen kansan historiassa tikittää Jumalan kello. Vanha testamentti sisältää suuria lupauksia, armon lupauksia.
Pekka Leino
Jaa tämä artikkeli: