Kauneutta on. Kiitos on siis paikallaan.
Tarvitsen sinua
Työpöydälläni ajelehtii lappunen, johon olen kopioinut – luultavasti radion hartaudesta – lauseen: ”Tarvitsen Jumalaa voidakseni osoittaa kiitollisuutta.” Muistin sen, kun erään kuuman päivän iltana kuljin Viikin vehreillä kujilla, pihoille istutettujen puiden ja pensaiden tuoksussa, lämmön vielä väreillessä ilmassa.
Siinä hetkessä tunsin oloni onnelliseksi ja kiitolliseksi, tuntui, ettei puuttunut mitään.
”Tarvitsen Jumalaa voidakseni osoittaa kiitollisuutta.” Tarvitsen jonkun nimeltä mainitun, jolle voin kertoa kiitokseni. Ja vaikka Jumala on minulle hyvin salattu, tässä hän näyttäytyy Luojana. Kiitos kauneuden Luoja! Kiitos elämän Ylläpitäjä!
Mutta tarvitsen Jumalaa myös silloin, kun tunnen tehneeni sellaista pahaa, jota en voi saada anteeksi toiselta ihmiseltä. Tarvitsen Sovittajaa, Häntä, joka on luvannut pyyhkiä pois pahan ja on antanut uudelleen aloittamisen mahdollisuuden. Hän tuntee ihmisen raadollisuuden ja juuri siksi Hän armahtaa.
Tarvitsen Jumalaa myös silloin, kun ajattelen kuolemaa. Mitä on kuoleman jälkeen, siitä en tiedä, niin kuin ei kukaan muukaan. Sen tähden jää ainoaksi turvakseni, että Jumala kantaisi kuolemankin yli. Se riittää minulle.
”Tarvitsen Jumalaa voidakseni osoittaa kiitollisuutta.”
Kiitän Sinua, Sinä Suuri ja Tuntematon, Luoja, Armahtaja ja Lunastaja. Ota vastaan myös kiittämättömyyteni, pahuuteni ja epäilyni ja anna armosi peittää ne kaikki. Tarvitsen Sinua kaikkeen.
Eeva Hurskainen
Pyhän Kolminaisuuden päivä
Salattu Jumala Liturginen väri: valkoinen
Jaa tämä artikkeli: