Tasa-arvo ja takapajuisuus
Sami Tammisalo ja Santeri Kaleva kommentoivat ajatuksiani (K&k 9.1.). Tammisalo sulkee silmänsä tosiasioilta kiistämällä sen, että mittavat kirkostaeroaallot ovat olleet reaktioita ihmisarvoa loukkaavien puheenvuorojen muodostamaan kuvaan kirkosta. Hän vierittää syyn maallistuneelle pääkaupunkiseudulle. Ei pidä panna päätä pensaaseen.
Tammisalo kertoo myös, missä hän on kohdannut lähimmäisenrakkautta. Kaikissa kristillisissä yhteisöissä sitä varmasti ilmenee. Meidän kaikkien rakkaus on kuitenkin perin valikoivaa. Olennaista on, kohdistuuko rakkautemme vain itsemme kaltaisiin ja samoin ajatteleviin vai edes periaatteessa jokaiseen Jumalan kuvakseen luomaan ihmiseen.
Santeri Kalevan kommenteista toteaisin, että mielestäni Inkerin kirkko ja Venäjän ortodoksinen kirkko tekevät vahinkoa ekumeenisille suhteille pitämällä kiinni syrjivistä asenteistaan ja käytännöistään. Niiden synnillisyyden arvioikoon joku muu, mutta vääriä ne ainakin ovat. Kirkkomme ”verrattain uudet” tasa-arvokäsitykset perustuvat yhtä lailla kristinuskon perussanomaan, mutta niissä on myös otettu käyttöön Jumalan meille lahjoittama ymmärrys ja kyky oppia uusia asioita.
Kaleva toistaa lopuksi usein kuultua hokemaa, että ihmisoikeuskysymykset pitäisi erottaa teologisista kysymyksistä. Mielestäni asia on juuri päinvastoin. Ihmisoikeuskysymykset ovat mitä syvimmin teologisia kysymyksiä, joita virka- ja avioliittoteologia läheisesti sivuaa.
Hannu Vapaavuori
Jaa tämä artikkeli: