Rohkeus vetää puoleensa. Anna-Maria Soininvaara ei ole koskaan ymmärtänyt, miten toisten ihmisten rakkaus olisi hänen onnestaan pois. Hänestä kirkonkaan ei kannattaisi hirttäytyä tähän asiaan.
Tasa-arvoa kirkkoon
Kirjastotoimen apulaisjohtajan Anna-Maria Soininvaaran mielestä kirjaston avoimuus, tasa-arvoisuus ja ketteryys sopisivat malleiksi kirkollekin.
Teksti Laura Pörsti
Kuva Esko Jämsä
Kirjasto 10 on torstai-iltapäivänä täynnä väkeä. Siellä luetaan lehtiä, tavataan tuttuja, kuunnellaan musiikkia ja käytetään nettiä. Helsingin kirjastotoimen apulaisjohtaja Anna-Maria Soininvaara kiitää paikalle keskustakirjastoa koskeneesta kokouksesta.
– Kiireeksi meinasi mennä, hän myöntää.
Kirjasto haluaa olla trendien aallonharjalla. Nyt tapetilla on muun muassa yhteistyö valtionhallinnon ja kaupungin muiden palvelujen kanssa.
– Olisi järkevää, että mahdollisimman monia neuvontapalveluja yhdistettäisiin keskustakirjaston katon alle. Esimerkiksi asunnonhaku sopisi kirjastoon, Soininvaara visioi.
Suomalainen kirjastolaitos on maailman kärkeä, ja sen toimintaa seurataan ulkomaillakin tiiviisti.
– Kun keskustakirjaston rahoituspäätös tuli, Facebook tulvi onnitteluista. Uusi kirjasto tuo varmasti Helsinkiin kirjastoturismia ja innovaatioita, joita emme osaa vielä kuvitellakaan.
Sunnuntaiaamuna ennen kymmentä soivat Tuomiokirkon kellot. Silloin Katajanokalla asuva Anna-Maria Soininvaara on lenkillä. Tai avannossa. Yleensä hän ei ainakaan ole lähikirkossaan, vaikka istuu nyt kolmatta kautta Tuomiokirkkoseurakunnan asioista päättävässä seurakuntaneuvostossa ja kaikkien Helsingin seurakuntien asioista päättävässä yhteisessä kirkkovaltuustossa.
– Sunnuntaiaamu on monelle huono aika käydä kirkossa. Resursseja käytetään väärin, jos useammassa saman seurakunnan kirkossa on jumalanpalvelus kymmeneltä, Soininvaara sanoo.
Sen sijaan seurakunnissa pitäisi hänestä panostaa arkikohtaamisiin ihmisten kanssa. Se vaatisi avoimuutta ja rohkeita kokeiluja – joita Kalliossa on nyt tehtykin. Joskus voisi jopa mokailla.
– Kirkolla olisi kirjastosta paljon opittavaa. Kirkkokin voisi olla paikka, jonne kaikki ovat tervetulleita ja jossa kaikki kysymykset ovat sallittuja. Tärkeää olisi pyrkiä etsimään vastauksia yhdessä.
Nyt Soininvaarasta tuntuu aika usein, että kirkossa vallitsee vanhanaikainen paimenmentaliteetti.
– Niin kuin me seurakuntalaiset olisimme jokin oppimaton lauma, jolle ylhäältä päin valutetaan tietoa. Eihän se ole edes luterilainen ajatus, hän harmittelee.
Tasa-arvoasioissa kirkolla olisi Anna-Maria Soininvaaran mielestä ylipäänsä tsempattavaa. Hän on toiminut vuosia aktiivisesti Tulkaa kaikki -liikkeessä ja ottanut äänekkäästi kantaa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.
– Tasa-arvon pitäisi olla yksi kirkon tärkeistä arvoista, mutta aina ei näytä siltä. Onneksi koko ajan mennään eteenpäin, vaikkakin todella hitaasti, Soininvaara toteaa.
Hän ymmärtää hyvin nuoria, jotka jättävät kirkon siksi, että sen linjaukset eivät sovi heidän käsitykseensä ihmisarvosta. Miksi kuulua järjestöön, jonka arvot ovat niin kaukana omista? hän kysyy.
– Olisin itsekin voinut nuorempana olla eronneiden joukossa. Kirkon outojen ihmisarvonäkemysten takia en koskaan ollut seurakuntanuori. Onneksi löysin opiskeluaikana Ylioppilaiden kristillisen yhdistyksen, jossa oli vapaampia ajatuksia.
Anna-Maria Soininvaarasta tuli kirkosta eronneen aikuisen sijasta sen luottamushenkilö, joka nauttii seurakunnan musiikkitarjonnasta ja meditatiiviseen lauluun perustuvasta luottamuksen messusta. Hän haluaa pitää avomielistä kristillisyyttä ahkerasti esillä juuri siksi, että nuori polvikin pääsee kärryille kirkon moniäänisyydestä.
– Kirkolla on tulevaisuudessakin iso tehtävä yhteisöllisyyden tukijana. Kaupunkiseurakunnissa se on älyttömän tärkeä tontti, kun ihmiset pohtivat asioita yksin omissa koloissaan.
Kirjaston ovet ovat auki kaikille – ja kaikelle. Se myös reagoi nopeasti. Heti Pariisissa Charlie Hebdo -lehteen tehdyn iskun jälkeen kirjasto tilasi lehden vuosikerran. Myös Minä olen Charlie -niminen pilapiirrosnäyttely järjestettiin kirjaston tiloihin, mutta se oli vuokranantajille liikaa. Näyttely on jouduttu poistamaan jo kahdesta kirjastosta.
– Haluamme tarjota ihmisille pääsyn tiedon lähteille. Olen hirveän pahoillani, että tämä on koettu jossain niin ahdistavaksi, että halutaan sensuroida meidän toimintaa, Soininvaara toteaa.
Sananvapaus on hänen mielestään sitä, että tietoa ei pelätä. Ihmisiä on myös arvostettava sen tulkitsijoina, vaikka se joskus tuntuisi vaikealta.
– Itse en pidä Charlie Hebdon kuvastoa missään määrin viisaana, mutta on silti tärkeää, että tätä materiaalia on saatavilla. Kaikkien on saatava tehdä asioista omat johtopäätöksensä.
Omia johtopäätöksiään voi jokainen tehdä myös lukupiirissä, jota Anna-Maria Soininvaara vetää tänä keväänä Kirjasto 10:ssä. Käsittelyssä ovat 1920-lukua kuvaavat kirjat – maaliskuussa Eeva Joenpellon Vetää kaikista ovista.
– Pidän eniten nykykirjallisuudesta, erityisesti laadukkaista käännöksistä. Luen myös nykyrunoja. Se on kuin katsoisi modernia tanssia: mitään ei ymmärrä, mutta kytkennät ovat kiinnostavia, Soininvaara toteaa.
Jaa tämä artikkeli: