null Tasapainoa arjen myllerrykseen

Tasapainoa arjen myllerrykseen

– Älä ole ajopuu, vaan uskalla punnita elämäsi ratkaisuja, kannustaa kouluttaja Mari Aulanko.

Kodit ovat täynnä erilaisia aikaa ja vaivaa säästäviä vempaimia, mutta koko ajan on kiire. Ihmiset haluavat rakastavan perheen, mutta kasvavat toisistaan erilleen ja eroavat. Monilla on mielekäs työ, mutta he palavat siinä loppuun. Yhä useampi kaipaa rauhaa ja lepoa, mutta arki on yhtä sekasotkua.

Miten meidän näin on käynyt?

— Sitä ihmettelemme. Ilmiötä voisi kutsua jopa kielteiseksi ihmeeksi, sanoo kouluttaja ja kirjailija Mari Aulanko.

Aulanko epäilee, että syynä saattaa olla se, että emme oikein tiedä omia arvojamme ja arvostuk-siamme. Niinpä haluamme varmuuden vuoksi olla mukana mahdollisimman monessa ja kokeilla kaikkea mahdollista tarjolla olevaa.

— Pelätään, että pudotaan kelkasta.

— Elämäntapamme on kuin savolainen dieetti. Kun syö kaikkea ja mahdollisimman paljon, niin sekaan mahtuu jotain terveellistäkin.

Suorittamisen loputon tie

Monet saattavat ajatella myös, että elämä ei tunnu onnelliselta siksi, että emme ahkeroi tarpeeksi onnemme eteen. Niinpä alamme tehdä entistä kovemmin töitä tai urheilla entistä enemmän.

— Eli teemme sitä samaa, mihin olemme tottuneet, aina vaan enemmän. Vaikka korjataksemme elämäämme meidän pitäisi tehdä jotain ihan muuta: pysähtyä ja levätä, miettiä, mitä oikeasti elämältä tahdomme, Mari Aulanko sanoo.

Hän varoittaa, että suorittamalla onnen etsiminen on loputon ja vaarallinen tie. Kun ei enää muuten jakseta, avuksi tulevat helposti alkoholi ja lääkkeet.

— Stressaavaa elämäntapaa hoidetaan illalla nukahtamislääkkeellä, että uni tulisi. Jaksaakseen päivällä pitää ottaa mielialalääkkeitä, ja kun päätä tai selkää särkee, tulee napsittua särkylääkkeitä.

Erityisesti Aulankoa huolettavat nuoret.

— Vanhemmat ovat huolissaan jälkikasvustaan ja heidän tulevaisuuden mahdollisuuksistaan jopa niin, etteivät anna heille kasvurauhaa. Liikaa harrastavilla lapsiparoilla päivät menevät koulusta harrastuksiin juostessa. Ei siinä jää paljon aikaa ajatella asioita tai tunnistaa tunteita.

— Nykynuoret ovat aika totisia. Toivoisin, että he eivät ottaisi niin haudanvakavasti meidän aikuisten tarjoamaa suorittamisen mallia, vaan uskaltaisivat kyseenalaistaa sitä ja tehdä toisenlaisia ratkaisuja.

Hyvä löytyy keskeltä

Vai juuri siksikö suoritamme herkeämättä, ettemme uskalla pysähtyä ja nähdä itseämme paljaana ja herkkänä? Mari Aulanko miettii. Vai juoksemmeko oravanpyörässämme siksi, ettemme tiedä, miten pysähtyä ja vaihtaa suuntaa — tai koko pyörää?

— On niin helppo mennä pyörteen mukana.

Työssään työyhteisökouluttajana ja -konsulttina Aulanko on huomannut, että ihmiset kaipaavat syvällisiä keskusteluja.

— Emme ole välttämättä kovin tottuneita puhumaan elämästämme ja arvoistamme, mutta innostumme, kun saamme siihen mahdollisuuden. Ei tarvitse kuin esittää muutama kysymys keskustelun pohjaksi, niin syntyy tosi hienoja filosofisia keskusteluja.

Apuvälineitä hyvän elämän keskusteluihin Aulanko on etsinyt muun muassa 400–300 eKr. eläneiltä kreikkalaisilta filosofeilta Sokrateelta, Platonilta ja Aristoteleelta. Erityisesti Aulanko on ihastunut ikivanhaan ajatukseen kultaisesta keskitiestä. Hän on kirjoittanut löydöistään kirjan Kultainen keskitie — valitse valitseminen (Kirjapaja 2009).

— Kultaisen keskitien käsite on hyvä työkalu miettiä oman elämän tasapainoa. Sen avulla voi vaikkapa pohtia, onko elämässä jotakin liikaa tai liian vähän tai onko kahden asian keskinäinen suhde kunnossa kuten esimerkiksi työn ja yksityiselämän.

Aristoteleen mukaan hyvä elämä löytyy kahden ääripään välistä. Esimerkiksi rohkeus on hieno asia, mutta sen ääripäät pelkuruus ja uhkarohkeus voivat olla vahingollisia. Ihmiselle ei myöskään ole hyväksi olla liian kova eikä liian pehmeä, vaan sopivasti luja.

Aika ei ole kumilanka

Kultaisen keskitien malli auttaa Mari Aulangon mukaan hahmottamaan myös ajankäyttöä: hyvä elämä löytyy työn ja levon sopivasta suhteesta.

— Me nykyihmiset yritämme epätoivoisesti venyttää valveillaoloaikaamme, mutta aika ei ole kuminauha. Jos tekee yötä myöten töitä tai tuijottaa telkkaria, levolle ei jää riittävästi aikaa.

— Aika ei myöskään lisäänny monistamalla. Jos tekee esimerkiksi 18 tuntia töitä putkeen, iltaan ei kopioidu lisäaikaa perheelle, vaan perhe-elämä kärsii. Nämä ovat yksinkertaisia tosiasioita.

Aristoteleen ja Aulangon ihanne on kohtuus. Aulanko toivoo, että me olisimme kohtuullisia itsellemme ja toisillemme. Täydellisyyden tavoittelu uuvuttaa, mutta kohtuullisen hyvä elämä on ihan mahdollinen tavoite.

"Aika ei lisäänny monistamalla. Jos tekee 18 tuntia töitä 
putkeen, iltaan ei kopioidu lisäaikaa perheelle,
vaan perhe-elämä kärsii."

Aulanko kaipaisi kohtuutta varsinkin työelämään.

— Hyvä elämä ei voi olla pelkkää työtä. Eikä vapaa-ajan tarkoitus ole vain työelämässä syntyneiden haavojen laastarointi tai energian hakeminen siihen, että jaksaisi paremmin töissä.

Aulanko murehtii sitä, että nykyihmiset jäävät usein niin yksin elämänkysymystensä ja ihmettelynsä kanssa.

— Elämä heittää eteemme hyviä kysymyksiä. Kunpa emme kävelisi niiden ohi. Esimerkiksi kriisit ovat mahdollisuus puntaroida omia valintoja. Eikä sitä tarvitse suinkaan tehdä omin neuvoin. Tukea voi saada keskusteluista ystävien kanssa tai erilaisista ryhmistä, terapiasta, papilta tai vaikka filosofilta.

Aulanko itse valmistuu loppuvuodesta filosofiseksi praktikoksi. Filosofisessa keskustelussa aiheena voi olla mieltä askarruttava oman elämän kysymys tai ongelma tai suuret elämänkysymykset kuten vaikkapa elämän tarkoitus. Filosofi tarjoaa vaihtoehtoisia tapoja ajatella asiaa, ei ratkaisuja.

Minkä virren haluaisit hautajaisiisi?

Mari Aulangon mielestä kultaisella keskitiellä kulkemiseen kuuluu myös tietoisuus siitä, että teemme syntymän ja kuoleman välistä matkaa. Jokaisen elämä täällä loppuu jonakin päivänä hyvin konkreettisella tavalla. Sen mielessä pitäminen laittaa arjen asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Oman äärellisyyden tunnustaminen ei ole kuitenkaan aina helppoa. Aulangolle ovat tuttuja tilanteet, joissa vanhenemisesta, sairauksista ja kuolemasta puhuttaessa joku pyytää heti alkuun, että "eikö voitais jutella iloisemmista asioista".

— Ei vanhenemista pääse pakoon. Puolison naamastahan oman vanhenemisen jo näkee, Aulanko naurahtaa ja kertoo olleensa saman miehen kanssa naimissa yli neljäkymmentä vuotta.

Viime aikoina Aulanko on saattanut monta läheistä haudan lepoon. Hautajaisia järjestettäessä hän on huomannut, miten vähän tietoa jäljellä jääneillä on ollut vainajan toiveista.

— Omat vanhempani kuolivat liikenneonnettomuudessa. Minua helpotti, kun tiesin hautajaisiin edes yhden heidän toivomansa laulun.

Aulangon mielestä saattaisi olla terapeuttista suunnitella joskus yhdessä perheen tai ystävien kanssa omia hautajaisia.

— Itse olen miettinyt, että minut saa mieluusti polttaa. Arkku voisi olla helposti palavaa uusiopahvia. Ylleni voisi pukea vaikka jonkun pitkistä valkoisista yöpaidoistani. Kirkossa voisi soida uruilla Bachin Air ja virsistä voitaisiin veisata Mä silmät luon ylös taivaaseen ja muistotilaisuudessa laulaa Violetta Barran Elämälle kiitos.

Pyhitä edes yksi päivä

Hautajaisissa pappi sanoo, että "maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman". Mari Aulangolle hautajaiset ovat muistutus siitä, että juuremme ovat maassa.

— Arjessa tosin välillä tuntuu, että olemme pelkkiä siipisankareita ja pintaliitäjiä kaikki. Silloin on hyvä muistaa, että jos olemme koko ajan lennossa, jossain vaiheessa koneemme sakkaa, kuten lentotermeillä ilmaistaan, eli alamme vajota.

— Siivet ovat tärkeät, mutta niin ovat myös juuret. Meillä on juuremme luonnossa ja perinteissä. Juurista me saamme elinvoimaa. Juurille meneminen myös pelkistää asioita. Saatamme huomata, että vähemmän onkin enemmän.

Yksi erinomainen, mutta nyt vaarassa oleva juureva perinne on Aulangon mielestä lepopäivän pyhittäminen.

— Lepopäivä on meille elinehto. Mikään ei elvytä niin kuin hiljaisuus, lepo ja kiireetön perheen tai ystävien kanssa oleminen. Tai yksinolo. Nyt meiltä ollaan viemässä tuo arjen vastapaino.

— Jos sunnuntaina ennen ylipäätään lähdettiin kotoa minnekään, niin kirkkoon hiljentymään tai ystäviä tapaamaan. Nyt ajellaan katumaastureilla marketteihin tavaroita hypistelemään. Se on hyvin paljastava ajan kuva.

Aulanko kertoo, että jo 1600-luvulla ranskalainen filosofi Pascal pohti, että ehkä ihmiset ovat onnettomia siksi, että ovat liian vähän kotona.

— Voisimmeko edes yhtenä päivänä viikossa sanoa "ei" kuluttamiselle ja suorittamiselle ja jäädä kotiin? Tai mennä vaikka luonnon keskelle? Toivon, että ihmiset äänestäisivät jaloillaan ja päätös kauppojen sunnuntaiaukiolosta osoittautuisi sudeksi.

— Omien arvojen pohtimisen voisi aloittaa vaikka siitä, että katsoo, mitä tekee sunnuntaisin.

Jaa tämä artikkeli: