Radiossa ja netissä. Tuottaja Ida-Liina Huurtela ja musiikkipäällikkö Jani Kareinen luotsaavat Suviradiota elokuun alkupäiviin saakka.
Tätä ei tehdä kukkahattutädeille
Suviradion tämänkesäinen versio puhuttelee erityisesti rippikoululaisia.
Metropolia Ammattikorkeakoulun radio- ja tv-tuotannon opiskelijoista koostuva Suviradion kymmenhenkinen toimitus jalkautuu kesäiselle pääkaupunkiseudulle. Toimitus lupaa olla läsnä siellä, missä nuoret liikkuvat – rippileireistä ja festivaaleihin.
Uusien tekijöidensä myötä Toivontuottajien toteuttama nettiradio laajenee verkkomediaksi ja panostaa entistä enemmän näkyvyyteen sosiaalisessa mediassa.
Suviradio suloinen soi tänä kesänä kolmatta kertaa. Toimittajakaartia kaitseva tuottaja, 23-vuotias Ida-Liina Huurtela lupaa kuulijalle sulavasti soljuvaa, sopivan särmikästä suvitunnelmaa 3. elokuuta saakka.
”Iso tekijäporukka antaa mahdollisuuden olla ajan hermolla. Pystymme tarjoamaan hittimusiikin lisäksi laadukkaita toimitettuja juttuja ja juonnettuja lähetyksiä joka päivä kello 12–14.”
Toivontuottajat on pääkaupunkiseudun seurakuntien sähköisen median toimitus, jonka toimintaa myös Espoon seurakuntayhtymä tukee.
Erityisesti Suviradio tavoittelee tämän kesän riparilaisia. Vahvuuteen kuuluu sekä some-toimittaja että nettivideotoimitus. Postauksia ja päivityksiä on luvassa eri puolille sosiaalista mediaa.
Kesäiseen soittoon voivat päätyä sellaisetkin kappaleet, jotka ovat pudonneet pois isojen kanavien soittolistoilta tai eivät ole sinne päässeetkään.
”Jos jokin tänään julkaistava kappale on minusta sairaan kova, se saattaa löytyä listaltamme jo 20 minuutin päästä. Isoilla kanavilla voidaan joutua testaamaan kaksikin viikkoa, tykkäävätkö kuuntelijat ja voidaanko joku kappale ottaa soittoon”, 20-vuotias musiikkipäällikkö Jani Kareinen selittää.
Ida-Liina Huurtela lupaa, että Suviradion soundi on raikas, nuorekas ja erilainen. Musiikkia, juttuja ja reportaaseja voi seurata ilman mainoskatkoja.
Juonnetuissa lähetyksissä pelataan persoonilla.
”Jokainen juontaja saa toteuttaa oman lähetyksensä haluamallaan tavalla, kunhan se on perusteltu”, Huurtela lupaa.
Rippikouluikään kuuluu tietynlainen rajojen rikkominen, ja se on Suviradion tekijöillekin jonkinlainen ohjenuora. Kareinen lupaa, että ”kukkahattutätien suututtamista” ei pelätä.
Ida-Liina täydentää, että asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä ja olla itsekriittisiä, mutta Suviradio ei evankelioi kuulijoitaan.
”Haluamme näyttää, että tällaista arvopohjaistakin juttua voi tehdä nuorekkaasti ja hauskasti ilman, että siinä on jotain vaikeaa tai epämääräistä.”
Kun Kareinen kävi alakoulua, koulussa kävi kerran kuukaudessa kanttori laulattamassa virsiä. Kareinen miettii, voiko kouluissa enää tehdä niin.
”Ne olivat maailman hauskimpia uskonnontunteja, joita odotettiin ja joilla kaikki lauloivat. Kanttori oli hauska mies ja loi hyvän tunnelman”, Kareinen kertoo.
Musiikki sen sijaan jäi vähiin kaupunkirippileirillä, jonka käyminen Jania vieläkin hienoisesti kaduttaa. Nuori mies pääsi laulamaan kovasti odottamiaan ripariveisuja vain kahdesti.
Mutta tänä kesänä nekin soivat Suviradion taajuudella ja kaikki saavat laulaa mukana. Myös Jani.
Jaa tämä artikkeli: