Terveyslähteellä. Museolehtori Sanna Valoranta-Saltikoff, näyttelytuottaja Tiina Hero ja museolehtori Jenni Siltainsuu tutustuvat alueeseen.
Tavataan Espoon terveyslähteellä
Harva Keski-Espoon uimahallissa polskiva taitaa tietää, että aivan hallin lähimaastossa on nautittu veden hoitavasta vaikutuksesta jo 1700-luvun loppupuoliskolla.
”Tuolloin vesiä tutkittiin, ja uskottiin, että rautapitoisen veden juominen oli erityisen hyvää terveydelle, ja sellaista Espoon terveyslähteen vesi oli”, kertoo museolehtori Anna Wessman.
1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuoliskolla kukoistaneen terveyslähteen alueella tehtiin arkeologiset kaivaukset 1986–88. Wessman on tyytyväinen, että tuolloin tehty tutkimus ja alueen historia pääsevät viimein esille uudessa Espoon kaupunginmuseon Parantavat vedet -näyttelyssä.
”Espoon terveyslähde oli aikoinaan merkittävä lajissaan.
Alkuun 1750- ja 1760-luvuilla alueella oli Viaporin linnoitustyömaan tarpeisiin syntynyt sotilassairaala, ja sen jälkeen alkoi kaivohuoneen kausi. Myöhemmin Espoossa sai myös erilaisia terveyskylpyjä.”
”Kaivomestari – joka yleensä oli lääkäri – oli tärkeä vetonaula, kun valittiin, mihin lähdetään. Terveyslähteelle tultiin toki terveyden vuoksi, mutta silloiselle sosieteetille oli tärkeätä myös näyttäytyminen”, tietää Wessman.
Säätyläisväen lisäksi parantavaa vettä kävi nauttimassa muukin väki: Inrikes Tidningar listasi vuonna 1782 vierasjoukkoa, jossa oli mukana niin everstiluutnantti af Klercker perheineen kuin kauppias Törner ja sepän oppipoika Gabriel Ingströmkin. Kaivohuoneen katon alla kohtasivat säätyläiset ja säätyihin kuulumattomat.
Kuva menneestä ajasta kootaan usein konkreettisestikin hyvin pienistä paloista. Etenkin arjen esineet, kuten esimerkiksi juomalasit, ovat niitä esineitä, joita ei ole liikaa esiteltävänä.
”Kaivauksissa löytyneistä lasin sirpaleista näkee muun muassa sen, että ne ovat peräisin säätyläisväen kaapeista.
Terveyslähteelle tultaessa otettiin oma lasi tai juoma-astia mukaan. Varakkaammalla se saattoi olla kaunis kaiverrettu lasi, piikatytöllä tuohinen kippo.”
Löydöt ovat paljastaneet myös sen, että terveyslähteelle ei tultu pelkästään hoitamaan terveyttä, vaan muistakin nautinnoista pidettiin huoli.
”Aika paljon on löytynyt liitupiipun palasia ja viinapullojen sirpaleita”, naurahtaa Wessman.
Espoon terveyslähteen kausi kesti noin 85 vuotta. Kun vetovoimainen kaivomestari, professori Israel Hwasser lähti vuonna 1829 Ruotsiin, terveyslähteen kukoistus alkoi olla ohi. Vettä olisi riittänyt, mutta uusi Ullanlinnan kylpylä houkutti enemmän ja osan asiakkaista veivät myös pullotetut mineraalivedet. Miksipä lähteä lähteelle, kun vettä sai pullotettunakin.
Georg Haggrén: Espoon terveyslähde. Sotilassairaalasta salonkikulttuurin ja kylpyläelämän keskukseksi. Espoon kaupunginmuseo 2014. Julkaisua myydään Kamussa, Emma shopissa ja Glimsissä.
Jaa tämä artikkeli: