Tavisten kirkonvaltaus
Keskiverto kirkon jäsen turvautuu läheisen kuoltua mielellään pastorin palveluksiin. Hän silmäilee Vantaan Laurin pikaisesti, hyväksyy naispapit ja ihmettelee, miksei kirkko siunaa homopareja. Ja liikuttuu Suvivirrestä. Nämä taviskristityt, joita kutsuttiin aiemmin tapakristityiksi, ovat kirkon selkäranka. He ovat valinneet, että asettavat elämänsä kahden ristinmerkin väliin. Sen, joka piirretään kasteessa vauvan otsaan ja rintaan, ja sen, joka valuu hiekkana arkun kannen päälle. Näiden raamien sisälle mahtuukin sitten monenlaista.
Isyyslomalla kohtasin leikkikentän laidalla kahden lapsen äidin, joka oli halunnut kastaa molemmat lapsensa. Toisen lapsen kasteen yhteydessä häneltä oli kysytty, josko hän miehensä kanssa haluaisi myös avioliiton siunauksen. Ei kelvannut, koska kirkko ei vielä siunaa samaa sukupuolta olevien parisuhteita. Miksi siis heidänkään liittoaan?
Jokaisella lienee jokin asia, jonka kirkossa haluaisi olevan toisin. Tuopin äärellä, saunan lauteilla ja hiekkalaatikoiden reunoilla näistä keskustellaan paljon. Vaikka aiheet pyörivät monesti iltapäivälehtien otsikoiden ympärillä, on sieltä helppo sukeltaa kirkonparannustalkoisiin. Harmillisesti useimmat hyvät asiat unohtuvat, kun niiden eteenpäin viemiseen ei löydy käyttäjäystävällistä väylää. Ja kun asiat eivät muutu, ennen pitkää turhaudutaan ja äänestetään jaloilla.
Vain joka kymmenes kadulla vastaantuleva äänesti edellisissä seurakuntavaaleissa. Näillä äänestysprosenteilla kirkko kannattaisi vallata. Kaverit äänestämään ja luottamushenkilöpaikat uusiksi. Laitettaisiin homoasiat, naispappeudet ja muut jutut kuntoon. Ja lopetettaisiin kaikki turhanpäiväinen. Voisiko moraalinen selkäranka, joka niin syvälle meihin on kaiverrettu, viedä jaloilla äänestämisen asemesta vaaliuurnille?
Tämän kesän rippikoululaiset ovat äänioikeutettuja ensi vuoden seurakuntavaaleissa. Samalla kierroksella myös viisi muuta ikäluokkaa äänestää ensimmäistä kertaa. Toimintaan osallistumisen mittareilla kirkon aktiivisimmille ikäluokille on nyt annettu vaikutusmahdollisuudet. Olen asiasta aina vaan enemmän innoissani. Mitä se haittaisi, jos kirkko vähän nuorentuisi? Tai muuttuisi?
Jaa tämä artikkeli: