Tyytyväinen. Kaikki on nyt sanottu. Antti Kylliäinen arvelee kirjoittaneensa viimeisen kirjansa.
Tavoitteena onnellinen ihminen
Ihmissuku on aina tavoitellut onnellisuutta. Hyvät ohjeet antoi kreikkalainen filosofi Aristoteles jo satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää.
Tekstit Sirkku Nyström
Kuva Jani Laukkanen
Pakilan pappi Antti Kylliäinen on tehnyt kirjan, jossa hän käytännön tasolla esittelee, miten aristoteeliset hyveet sopivat nykyajan työelämään.
”Kun on nuoruudessaan saanut kylpeä Aristoteleessa, on aristoteelikko koko ikänsä”, hän kirjoittaa uudessa kirjassaan Paksunahkaisuudesta suurisieluisuuteen. Hyveet työssä ja elämässä.
Monella työpaikalla on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana käyty läpi perusteellisia prosesseja, joissa on selvitetty, mitkä ovat yrityksen arvot.
– Yrityksissä on puhuttu arvoista niin kauan, ettei niistä irtoa mitään uutta. Monelle jäi tunne, ettei mikään muuttunut. Siksi ehdotan, että siirrytään seuraavalle tasolle: aletaan pohtia, miten hyveet vaikuttavat työelämään.
Hyveet poikkeavat arvoista siinä, että ne ovat olemassa vain kun niitä toteutetaan. Ne eivät ole pelkkiä ihanteita ja periaatteita, vaan niiden on tultava todeksi arjessa. Arvot näyttävät suunnan, mitä kohti olisi hyvä kulkea. Hyveistä on kyse silloin, kun päämäärään on päästy.
– Jos oikein tiivistää, niin hyveiden toteuttaminen tekee ihmisestä hyvän ja siitä seuraa onnellinen elämä, Antti Kylliäinen sanoo.
Hyveitä ei voi vetäistä päälleen kuin uutta takkia, vaan niihin kasvetaan vähitellen. Oma luonne ja temperamentti vaikuttavat siihen, mitkä hyveet ihmisessä pääsevät kukoistamaan. Jos on saanut syntymälahjakseen kärsimättömän luonteen, itseään voi yrittää kasvattaa, mutta täysin tyyneksi harva silti muuttuu. Kotona annettu kasvatus vaikuttaa siihen, tuleeko ihmisestä esimerkiksi rehellinen ja ystävällinen.
Lisäksi tarvitaan käytännöllistä järkeä, joka karttuu eletyn elämän mukana. Se neuvoo, mikä on kussakin tilanteessa kohtuullista ja viisasta.
– Kun nuori ihminen etsii itselleen ammattia ja elämälleen suuntaa, hänen olisi hyvä tutkailla itseään ja koettaa löytää valmiina olevat hyveet tai niiden alut. Ihan mahdottomia valintoja voi silloin välttää.
Sitten edellisen kirjansa, vuonna 2009 ilmestyneen Armoa työhön , Kylliäinen on kiertänyt konsultoimassa niin julkisen kuin yksityisen sektorin työpaikkoja. Kuten hän itse sanoo: puolustusvoimista metalliteollisuuden suuryrityksiin. Kiertäminen näkyy uuden kirjan käytännönläheisissä esimerkeissä.
– Silmiinpistävää on työn mielekkyyden jatkuva heikkeneminen. Siitä ei kuule vain yrityksissä, vaan myös papin työhön kuuluvissa ihmisten tapaamisissa. Aika monissa kastepaikoissa on kummien kanssa puhuttu siitä, miten työstä on katoamassa tolkku. Töitä on liikaa, oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus tuntuvat hupenevan ja saman tien alkaa kadota luottamus sekä johdon ja työntekijöiden väliltä että työntekijöiden kesken.
Aristoteles on tulossa muotiin. Antti Kylliäinen ei ole aivan ensimmäinen, joka on kaivanut hyveet esiin historian hämärästä työelämää varten. Britti Alexandre Havard julkaisi hyvejohtamiseen liittyvän teoksen viisi vuotta sitten. Kummatkin pyrkivät yhdistämään klassiset hyveet nykypäivän johtajuuteen, mutta Kylliäinen laajentaa hyveiden sovelluksen sekä yhteisöihin että yksilön elämään.
Kylliäinen käy Aristoteleen hyveet läpi ensin yleisellä tasolla ja esittelee kaikki 12 hyvettä. Sitten hän poimii niistä työyhteisölle tärkeät hyveet, johtajan työssä välttämättömät hyveet ja yksilölle merkittävät hyveet.
– Hyveiden harjoittaminen ja niihin pyrkiminen on palkitsevaa siksi, että monet hyveet toimivat kaikilla elämän alueilla ja tekevät elämästä mielekkäämpää.
Vaikka monet hyveet, kuten kohtuullisuus, oikeudenmukaisuus, rauhallisuus ja seurallisuus, ovat toimivia kaikilla elämänalueilla, toiset hyveet painottuvat selvemmin yhteisöiden toimivuuden varmistajiksi tai yksilön omiksi hyveiksi.
Reiluus, hyväntahtoisuus, suvaitsevaisuus ovat tärkeitä yhteisöissä, koska ne tukevat työpaikan toimivuutta. Yksilön hyveistä sinnikkyys, innostuvuus, kekseliäisyys ja myönteisyys tekevät harjoittajistaan erityisen hyviä työntekijöitä.
Avoimuuden hyve toimii eri tavoin elämän eri alueilla.
– Avoimuutta kuulutetaan lähes kaikkialla yhteiskunnassa. Työyhteisöissä se lisää luottamusta ja helpottaa asioiden hoitamista. Sen sijaan esimiehelle avoimuus ei merkitse samaa kuin yhteisölle, koska hänellä on paljon sellaista tietoa, joka on eri syistä pidettävä salassa.
Aristoteles eli yli 300 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Silti monet hänen luettelemansa hyveet kuulostavat aivan samoilta kuin kristilliset hyveet.
– Hyveet eivät ole erityisen kristillisiä tai ei-kristillisiä. Ne nousevat ihmisen järjestä ja ymmärryksestä. Siksi ne ovat pitkälti samoja eri puolilla maailmaa, vaikka kulttuurierot tietenkin vaikuttavat siihen, mitä pidetään hyvänä ja oikeana ja ihmiselle onnellisuutta tuottavana.
Myös Luther lähti siitä, että eettiset periaatteet nousevat ihmisen järjestä. Ne kuuluvat maallisen regimentin alueelle kuten muukin inhimillinen.
Antti Kylliäisen mielestä Jumalan ja etiikan yhdistäminen tuottaa suorastaan haittaa. Uskonkäsitykset ovat ja saavatkin olla keskenään erilaisia. Sen sijaan siitä, mikä on oikein ja väärin, pitäisi ihmiskunnan ainakin periaatteessa voida päästä yksimielisyyteen. Jos eettisiä periaatteita aletaan johtaa Raamatusta ja muista pyhistä kirjoista, joudutaan nopeasti kiistoihin siitä, onko periaate johdettu oikein.
– Kannattaa luottaa ihmisen omaan järkeen. Onhan se kristillisen näkemyksen mukaan saatu Jumalalta.
Jaa tämä artikkeli: