Täysi reppu koulutielle

• 06.08.2013 17:56

Mitä pakkaisin reppuun sinulle, pieni koululainen? Pakkaisin rohkeutta olla oma itsesi. Pakkaisin iloa uuden kohtaamisesta ja oppimisesta. Pakkaisin turvallisen koulutien. Laittaisin reppuun ystäviä, jotka juoksevat koulunpihalla vastaan ja välitunnille lähdettäessä odottavat, että saat tennarinnauhat sidottua. Ja taitoa olla ystävä toisille, sitä pakkaisin. Etutaskuun laittaisin viisaan opettajan, joka ymmärtää sinun erityislaatusi ja tarpeesi.

Mitä pakkaisin sinulle olkalaukkuun, isompi koululainen? Pakkaisin sinullekin rohkeutta uskoa itseesi. Pakkaisin luottamusta siihen, että osaat ja pärjäät, että olet hyvä sellaisena kuin olet. Lastaisin laukkuusi ymmärrystä siihen, että kaiken ei tarvitse olla mainosten kuvien kaltaista. Pakkaisin ystävän, joka peukuttaa facebook-päivityksiäsi ja tykkää kuvistasi. Viisaita aikuisia pakkaisin sinullekin, tueksi ja taistelukumppaneiksi.

Mitä pakkaisin sinulle, opiskeluvuottasi aloittava? Pakkaisin intoa, sitkeyttä ja oppimisen iloa. Pakkaisin onnea asunnon löytämisessä. Pakkaisin iloa ihmissuhteista ja kärsivällisyyttä itsenäisen elämisen opettelussa. Näköaloja elämään, niitä pakkaisin. Ja huumoria tunkisin taskut täyteen, sillä selviää monesta.

Mielikuvareppuja pakataan tuhansissa kodeissa, kun lapset, nuoret ja vanhemmat toivovat alkavalta lukuvuodelta parasta. Ekaluokkalaisille reppuun pakataan konkreettisesti suuren Jumalan siunausta, kun koulunsa aloittavia siunataan ensi sunnuntaista alkaen koulutielleen.

Siunaus on jotakin suurempaa kuin toive: Se on lupaus Jumalan läsnäolosta ja varjeluksesta. Pienen koululaisen siunaamisessa tuo lupaus tulee konkreettiseksi, mutta pohjimmiltaan siunaus ei ole riippuvainen meidän sanoistamme tai toimistamme. Elämme joka päivä Jumalan siunauksen varassa. Olemme hänen kämmenellään, hänen silmäteränsä, kalleimpansa.

Jumalan siunaus tarkoittaa, että hän varjelee meitä. Se ei tarkoita, että elämässä kaikki olisi aina hyvin – se tarkoittaa, että hän on meidän kanssamme joka päivä.

Ps.

Mitä pakkaisin reppuun vanhemmille, opettajille, ystäville? Pakkaisin kuuntelemisen lahjan. Pakkaisin auttavat kädet. Pakkaisin viisautta siihen tehtävään, joka meille kullekin on suotu. Ja iloa, paljon iloa.

Urpu Sarlin

päätoimittaja

urpu.sarlin@evl.fi