Mikko Vaismaa treenasi stand up -komiikkaa jo rippileirien iltanuotioilla. Sketsisarjoista hän oppi lisää ja hauskuttaa nyt ihmisiä päätoimisesti. Kuva: Jani Laukkanen
Täysipäiväinen koomikko
– Jokaisella on omasta mielestään huumorintajua, ja huumori edistää terveyttä, toteaa Mikko Vaismaa. Virkavapaalla oleva opettaja on nyt toistaiseksi omistautunut komiikalle.
Kun luen ennen haastattelua Mikko Vaismaan sähköpostiosoitetta, kestää hetken, ennen kuin hymyilen. Ensiksi vain ihmettelen, miksi osoitteessa lukee k-mikko.
– Itse nautin eniten oivaltavasta huumorista, Vaismaa kertoo myöhemmin ravintolassa korkealla Helsingin kattojen yläpuolella.
Täysipäiväisellä koomikolla on takanaan yli kolmen tunnin ajo Vaajakoskelta. Illalla on keikka Munkkiniemen kirkossa.
Komiikka tuli Vaismaan elämään jo muutama vuosikymmen sitten.
– Kun olin toisella kymmenellä, meillä oli koulussa näytelmätunti. Joka perjantai tein oman hauskan näytelmän, Vaismaa kertoo.
– 15–16-vuotiaana toimin isosena rippikoululeireillä ja vedin iltanuotioilla Mikko-show’ta.
Vaismaa itseopiskeli komiikkaa sketsisarjoista. Viisi vuotta sitten hän meni jyväskyläläiseen ravintolaan katsomaan stand up -esitystä. Sen jälkeen uni ei tullut silmään.
– Tämä on sitä, mitä olen lapsuudesta asti etsinyt, Vaismaa tiesi.
Stand up lähtee omasta persoonasta
Stand up -komiikka on yhden miehen tai naisen esitys. Koomikot ovat hyvin erilaisia lavalla. Itse katsojana olen huomannut, että monille esiintyjille seksi ja alapään jutut ovat tärkeitä komiikan lähteitä.
– Minä en saa omaan suuhuni sopimaan sellaisia juttuja, Vaismaa toteaa.
– Stand up -komiikka lähtee ihmisen omasta persoonasta. Olen kasvanut uskovassa kodissa ja 12-vuotiaana tein lastenleirillä tietoisen valinnan, että tulen pitämään kiinni uskostani. Kukaan ei minua tähän painostanut, valinta oli omani. Joku rukoili puolestani, ja siinä se oli.
Vaismaalta tilataan usein keikkoja kirkon tilaisuuksiin, mutta myös monet muut yhteisöt, yritykset ja syntymäpäiväsankarit kutsuvat koomikkoa.
– Minulla on varastossa noin sata juttua, joista valitsen yleisön mukaan. Parhaimmillaan, kun yleisö on innostunut, tulee improttua uusiakin juttuja.
Monet stand up -koomikot kirjoittavat ja hiovat juttujaan pitkäänkin, vaikka esityksessä katsojalle tulee tunne, että koomikko keksii jutun juuri nyt. Vaismaalle ominainen tyyli on kehittää juttua puhumalla.
Leppoisa, lämmin tunnelma
– Ennen esiintymistä olen levoton ja hermostunut. Tämä on tarpeen, jotta elimistöön tulee adrenaliinia ja pääsen sopivaan vireystilaan, Vaismaa kertoo.
– Puolta tuntia ennen esitystä en esimerkiksi pysty keskittymään lukemiseen. Kävelen edestakaisin, kertailen juttuja, voin rukoillakin. Kun pääsen lavalle, olen kotonani ja minun on helppo esiintyä.
Kun seurasin Vaismaan esiintymistä Kannelmäen kirkon tilaisuudessa, minulle jäi lämmin, mukava olo. Ikään kuin olisimme olleet yhdessä vanhan ajan pirtissä, jossa Mikko jakoi perhe-elämän kokemuksiaan inhimillisen kohtaavuuden hengessä.
Joskus yleisö ei naura ollenkaan. Silloin voi olla kyse esimerkiksi työyhteisöstä, joka ei ole tottunut nauramaan yhdessä.
– Joihinkin juttuihin olen kysynyt luvan vaimoltani. Joidenkin juttujen kohdalla häntä nolottaa, jos hän on yleisössä. Yleensä vaimo hyväksyy juttuni ja on kannustanut minua alusta lähtien.Koomikon ammatti näkyy perheessä joskus niin, että lapset pyytävät äidin lukemaan iltasatuja – isä kun pelleilee liikaa.
– Testaan juttujani vaimon tai kaveripiirin kanssa, joskus suoraan yleisön kanssa. Mutta ei lähipiirini odota minulta jatkuvaa hauskuutta. Huumori tulee kotonakin oman persoonan kautta.
– Ja on minulla kotona myös omat mustat puoleni.
Joskus vaisumpia keikkoja
– Olen kotona aika kärsimätön, suutun tosi herkästi, Vaismaa myöntää tuoden esille puolia, joista haastatteluissa yleensä visusti vaietaan. Mutta lukija, joka lukee juttua ”täydellisestä” haastateltavasta, jää yksin oman epätäydellisyytensä kanssa.
– On myös hyväksyttävä se, että joskus jotkut keikat jäävät vaisummiksi. Aina osallistujat eivät naura niin paljon kuin toivoisin.
Koomikon pahin tilannehan on yleisö, joka ei naura ollenkaan.
– Jos näyttää siltä, että yleisö ei herkästi naura, prosessoin koko ajan tilannetta miettien, mistä narusta kannattaisi vetää. Usein oikea naru löytyy, mutta ei välttämättä aina.
– Jälkeenpäin katson peiliin ja analysoin tilannetta mielessäni. Olen oppinut armahtamaan myös itseäni enkä ota kaikkea syyllisyyttä itselleni. Joskus voi olla kyse esimerkiksi työyhteisöstä, joka ei ole tottunut nauramaan yhdessä.
Vain toinen koomikko osaisi auttaa Mikkoa analysoinnissa, mutta yleensä tämä työ on tehtävä yksin.
Huumorin valoa arjen harmauteen
Miten tavallinen ihminen voisi löytää enemmän huumoria omaan arkeensa?
– Kun katsoo asioita taaksepäin, niille pystyy nauramaan herkemmin, koomikko vastaa.
– Vaikka asiat tuntuvat juuri nyt kaatuvan päälle, myöhemmin niistä voi löytää paljonkin komiikkaa.
Koomikon olennainen ammattitaito on katsoa asioita uusista näkökulmista. Tätä taitoa itse kukin voi kehittää ihan tietoisesti.
– Kannattaa luottaa sanontaan ”Kyllä tälle vielä nauretaan”, Mikko Vaismaa hymyilee.
Jaa tämä artikkeli: